Kauppahallissa lounastamassa

Kokoonnuttiin alkuviikosta parin opiskelukaverin kanssa ja lähdettiin Tampereen kauppahalliin sushilounaalle. Mä rakastan kauppahalleja ja kaikenlaisia ruokamarketteja. Jaksan aina unelmoida ja jauhaa siitä, kuinka musta olisi mahtavaa ostaa kaikki ruokatarpeet sellaisesta paikasta. Barcelonassakin ollessani taisin ihan kaikista eniten fiilistellä sitä La Boqueria markettia. Tähän unelmointiin tietenkin liittyy aina se "sitten, kun minulla on säännölliset tulot niin.." Ilmeisesti en ole näiden haaveiden kanssa ainoa ja yksi kaverikin fiilisteli aikovansa eläkepäivillä mummona painella vedettävän kauppakassinsa kanssa läheiseen kauppahalliin hakemaan tuoretta ruokaa aina aamuvarhaisella :D

Tällä kertaa jäi kuitenkin vedettävät kauppakassit vielä matkasta ja suunnattiin kauppahallissa sijaitsevaan pieneen sushibaariin Umamiin katsastamaan tarjontaa. Umamin ruokalistalta löytyy kolme vaihtoehtoa, jotka kertovat kuinka monta sushipalaa tilaukseen kuuluu, mutta ei sitä, mitä makuja siitä tulee löytymään. Nämä ilmeisesti vaihtuvat aina saatavilla olevien tuoreiden raaka-aineiden mukaan. Vegeillä kuitenkin on käsittääkseni mahdollisuus pyytää, että kaikki oman setin sushit ovat kasvisversioita.

Itse otin alkuun klassisen maukkaan miso-keiton..

ja susheista valkkasin sen pienemmän eli 8 palan setin. Pakko myöntää, että mulle iski hyvin nopeasti annoskateus. Kateus nimenomaan siksi, että sushi oli todella hyvää ja olisin mielelläni syönyt sitä enemmänkin. Tiirailinkin silmäkulmastani aavistuksen verran kateellisena vastapäistä täydempää tarjotinta.. Varmaan jokainen meistä taisi syömisen lomassa käyttää ilmaisua "suussa sulavaa" ja oltiin yksimielisesti sitä mieltä, että tänne on tultava vielä uudestaan. Voisikin siis sanoa, että olen nyt löytänyt Suomesta itselleni mieluisan sushi-paikan, joka on vieläpä kohtuu hintainen (keitto+pieni sushikasa 10€). Yksi täällä asumiseen liittyvä valittamisen aihe on siis aika poistaa listalta.

Paikan ainoa miinus on ehkä sen erittäin pieni koko. Kannattaa siis ajoittaa saapuminen hyvään aikaan varsinkin, jos on vähänkin isommalla porukalla liikenteessä.

Sushien jälkeen kierreltiin hetki tutkailemassa kauppahallin antia ja päädyttiin herkullisten leivonnaisten houkuttelemana vielä lounaan kruunaavalle kahvituokiolle. Mä fiilistelin yllättävänkin paljon latteani ja isoa palaa porkkanakakkua. En yleensä ole lainkaan makean perään, mutta tämä kyllä upposi. Suunnittelen itse asiassa jo uutta täsmäiskua kyseisen kakun perään.

Kauppahalleissa pitäisi muistaa käydä useamminkin lounastamassa/kahvilla/ostamassa ruokaa, mutta jotenkin niiden olemassaolo aina tuppaa unohtumaan.. 

Unelmien miesystävä

Tein jonkinlaista inventaariota kaapissa lymyileviin pahvilaatikoihin ja löysin sieltä kasan vanhoja päiväkirjoja. Tavallaan olen kiitollinen itselleni, että olen kirjoittanut niitä, koska onhan ne aika mahtavaa luettavaa ja tuo mieleen asioita, jotka on muuten täysin unohtanut. Samalla taas, kyllähän niiden lukeminen aiheuttaa aivan järkyttävää myötähäpeää! Varsinkin nuo kunnon teinivuosien aikana kirjoitetut. Joistain niistä kuitenkin osui silmiin tällä kertaa aikamoisia helmiä. Nimittäin vaatimuslistoja poikaystävälle. Jep, koska niinhän se toimii, että kirjoitat erittäin oleellisia vaatimuksia kuten "pelaa golfia" (wtf?!) ja sitten vaan löydät henkilön, joka maagisesti täyttää ne kaikki vaatimukset. Paperilla ihminen voi vaikuttaa, vaikka kuinka täydelliseltä, mutta näin vähän vanhempana (ja toivottavasti fiksumpana) on tullut todettua ettei se tarkoita, että henkilö todellisuudessa olisi "täydellinen" tai, että henkilön kanssa olisi oikeasti jonkinlaista kemiaa.

Mä olen tavannut parikin sellaista paperilla "täydellistä" miestä vuosien aikana - ja tässä vaiheessa haluaisin huomauttaa, että "pelaa golfia" ei kuulu enää niin sanottuihin vaatimuksiin- jotka eivät vaan ole synnyttäneet minkäänlaista tunnekuohua. Olen ehkä pitänyt kyseisistä henkilöistä ja viihtynyt heidän seurassaan, mutta siitä on vaan puuttunut..sitä jotain. Varmaan ne kliseiset perhoset vatsasta tai edes jossain vaiheessa se tunne, joka saa melkein haukkomaan henkeä - tunteita, jotka sitten klassisesti tulee tietenkin jonkun sellaisen kanssa, jonka kanssa "ei pitäisi". Jossain määrin olen joskus ehkä jopa harkinnut, että mitä jos tyytyisin vaan johonkin ihan kivaan. Seuraavassa hetkessä kuitenkin tajunnut ettei kenenkään kanssa pitäisi olla, jos se tuntuu tyytymiseltä. Ei missään vaiheessa elämää: oli sitten yhteiskunnan ikäkäsityksen mukaan nuori, vanha tai jotain siltä väliltä. Ei ole oikein sitä toista henkilöä eikä itseä kohtaan, ja miksi ihmeessä niin pitäisi tehdä? Silloin molemmilta voisi mennä ohi se joku, jonka kanssa oleminen ei missään määrin tuntuisi tyytymiseltä. Ja jos sellaista ei menisi ohi, niin silloin menettäisi mahdollisuuden viettää aikaa vapaana muiden asioiden parissa. Kai mun pointtini siis on etten usko "järkisuhteisiin." Nään itseni selvemmin tulevaisuudessa nukkumassa vaikka Jimmy Choon kenkäparin kanssa (Louboutinitkin toki käy) kuin jonkun, jonka kanssa se ei vaan täysin tunnu oikealta.

Pakko muuten todeta tässä välissä, että jos mulla olisi nuo kuvassa olevat kengät niin ei niistä varmaan olisikaan kuin koristeeksi tai unikaveriksi. Enhän mä pystyisi tollasilla koroilla edes seisomaan!

Joskus viitisen vuotta sitten olisin varmaan nähnyt nykyisen tilanteeni painajaismaisena. Lähes jokainen naispuolinen ystäväni on vakavassa parisuhteessa, avoliittossa, avioliitossa ja lapsiakin alkaa tupsahtelemaan sieltä täältä. Mä olen ehkä siinä mielessä vähän "outolintu". Nyt en kuitenkaan nää tässä tilanteessa mitään painajaismaista, häiritsevää tai mitään muutakaan negatiivista, minkä pitäisi mahdollisesti syöstä ajatukset tasolle "apua, mitä jos musta tuleekin ikuinen vanhapiika." Onhan multakin jo kysytty (varmaan ihan hyvää tarkoittaen), että olenko ajatellut et lapset kannattaisi tehdä nuorena ja blablablaaa. Itse asiassa ei, en ole ajatellut. Olen kuitenkin vielä jonkin aikaa alle 30 enkä osaa mitenkään ajatella 30-40 vuotiaitakaan missään määrin vanhoina. Tällä hetkellä oon tosi tyytyväinen siihen, mitä elämässä tapahtuu ja päätöksiin, joita olen tehnyt. Esimerkiksi se, että päätin nelivuotisen parisuhteen hieman vajaa vuosi sitten tuntuu edelleen oikealta ja hyvältä ratkaisulta. Tavallaan vaikeaahan se oli, samoin kuin hieman haikeaa ja surullistakin, mutta kannatti.

Tällä hetkellä multa ei löydy mitään nuoruudessani kasaamiani "hyvin tärkeitä ja oleellisia" vaatimuslistoja. Toki on tiettyjä ominaisuuksia, joita aika moni toisessa ihmisessä hakee ja toivoo olevan, mutta niiden ohella en usko mihinkään tiettyihin "vaatimuksiin", jotka sitten pitäisi orjamaisesti täyttää. Mitä ulkonäköön taas tulee, niin kaipa siinä ulkonäössä sitten on jotain, kun mä tunnen siihen tyyppiin vetoa. Oli kyseinen henkilö sitten muiden mielestä hyvännäköinen tai ei. Olen tosin huomannut, että mun mielestä hymykuopat on jotain ihan mielettömän suloista. Tuskin mua kuitenkaan ihan pelkästään niillä saisi hurmattua (hah).

Kaiken kaikkiaan ihastuminen ja rakastuminenhan ovat jopa hieman hassuja tuntemuksia. Kuinka tunteet saavat ihmisten päät joskus täysin pyörälle. Kuinka niitä tunteita kaivataan ja vaalitaan ja samalla ehkä jopa vihataan. Kuinka joskus joutuu pohtimaan onko jossain mitään järkeä, kun järki sanoo toista ja tunteet toista. Kuinka kiihkeästi ihmiset loppujen lopuksi haluavat olla rakastuneita ja rakastettuja. Kuinka toisaalta taas jotkut ainakin kiven kovaa väittävät vihaavansa ja välttävänsä sitä, koska kyseisessä tilanteessa ei voi saada kuin siipeensä. Kuinka toiset ovat avoimesti mahdottomia romantikkoja ja toiset taas kiven kovaa kyynisiä.

Mä olin, tai ainakin kovasti yritin olla, niin kovin kyyninen nuorempana. Ehkä se oli joku itsepuolustusmekanismi tai jotain. Joka tapauksessa nykyään uskon siihen, että se mitä kyynisyydellä ja tunteittomuudella voi elämässä menettää on paljon pahempaa kuin yhdetkään mahdolliset sydänsurut.

Onkohan musta nyt tulossa vähän lässy..

Syksyn opinnot

Blogi on ollut nyt hetken jäissä. Lomalla nautin ihan vaan lomailusta, enkä vanhemmilla ollessani edes yrittänyt miettiä mitään opiskeluun liittyvää. Nollasin kaiken täysin ja nautin vaan kaikenlaisten jouluaiheisten hömppäkirjojen lukemisesta. Olin jo unohtanut, kuinka kirjaan voikin uppoutua tunneiksi tajuamatta ympärillä olevasta maailmasta mitään. Loman jälkeen piti hetki niin sanotusti ottaa itseäni kunnolla niskasta kiinni ja järjestää elämään jonkinlainen rytmi. Se mystinen unirytmi alkkoi jo todella ärsyttämään itseänikin, samoin kuin se aikaansaamattomuus ja turvonnut olo ja ja..joten laitoin itseni jouluaatosta eteenpäin sipsilakkoon ja lähes täyteen tipattomaan tammikuun loppuun asti. Nyt alkaa olemaan unirytmikin kohdallaan (kiitos aamuluentojen) ja muutenkin keskittyminen kohdillaan, niin voi tännekin tulla taas päivittelemään.

Ajattelin aloittaa sillä aiemmin lupaamallani kuvauksella opinnoistani täällä Tampereella. Tässä siis niille, joita kiinnostaa pieni katsaus viime syksyn opintoihini:


Kansainvälisen politiikan teoria ja metateoria (politiikan tutkimus)

Näitä pahuksen pakollisia teoriakursseja. Jos mulla oli yläasteella asennevamma ruotsia kohtaan niin yliopistossa mulla on ollut kesto-ongelma teoriakurssien kanssa. Kurssista on nyt suoritettu oppimispäiväkirjalla yllättävän kunniakkaasti luento-osuus ja jäljellä on vielä 8op:n laajuinen kirjatentti, joka koostuu kolmesta tentittävästä kirjasta. Näistä pakollinen on lähes 400 sivuinen Wendtin "Social theory of International Politics", kaksi muuta saa valita annetusta listasta. Itse valitsin Bullin klassikon "anarchical society" ja Katzensteinin teoksen analyyttisesta ekletismista. Vaikka en edelleenkään ole teoriakurssien fani, on kuitenkin myönnettävä, että Wendtiä lukiessani olen saanut jotain yllättäviä ahaa-elämyksiä teoriaan ja kansainväliseen politiikkaan liittyen. Ehkä sillä siis on syynsä, miksi meidän täytyy näitä asioita käydä läpi. Ei se silti herkkua ole! Tämän periodin ykköstavoite on saada tämä tentti alta pois tai on olemassa iso riski, että se jää syksyyn asti roikkumaan.

Kansainvälisen politiikan työseminaari (politiikan tutkimus)

Tämä kurssi alkoi ensimmäisestä periodista ja jatkuu aina kevääseen asti. Se on jaettu teemoittain kolmeen osioon: maailmanpolitiikka, Euroopan tutkimus ja rauhan- ja konfliktintutkimus. Näistä teemoista jokainen valitsee oman suuntautumisensa ja suorittaa sen mukaan sitten myös erään 10 op:n laajuisen syventävän kurssin. Oma valintani on rauhan-ja konfliktintutkimus. Kurssi suoritetaan niin, että sen oman valinnan aihealueen seminaareissa täytyy käydä 5 kertaa, kahdesta muusta aihealueesta yhteensä 5 kertaa ja näiden lisäksi vielä 5 vapaavalintaista. Vapaavalintaiset voivat olla, vaikka ylimääräisiä kertoja joissain näistä aihealueista tai jotain yliopistolla järkättäviä seminaareja/tapahtumia. Itse olen esimerkiksi käynyt kuuntelemassa Intia-seminaaria, jossa oli puhujana esimerkiksi Suomen Intian suurlähettiläs ja alkuvuodesta osallistuin seminaariin, jossa puhujana oli Suomen Pankin Erkki Liikanen. Näistä kaikista tehdään oppimispäiväkirja. Tämän lisäksi omaan aihealueeseen liittyen tulee lukea jokin määrä artikkeleita ja muistaakseni kirjoittaa essee. Sekavaa? Kyllä.

Kurssi on kuitenkin ollut sisällöltään todella mielenkiintoinen, sillä jokaisella luennolla on vieraileva luennoitsija, joka kertoo jostain ajankohtaisesta asiasta/tutkimuskohteesta/omista kokemuksistaan. Aiheina ovat olleet mm. Britannia ja EU, nationalismi maailmanpolitiikassa, ulkopolitiikan tutkimus, EU:n kehityspolitiikan tutkimus, jäätyneet konfliktit (Euroopassa) ja rauhantutkimus. Kurssiin kuuluu myös vierailu mm. Tapriin ja myöhemmin keväällä Helsinkiin, jossa kohteena muistaakseni oli ainakin Puolustusministeriö (jossain vaiheessa se tässä keväällä selkiintyy, viimeistään kun olen siellä).


Johdatus oikeusjärjestykseen (kauppatieteet)

Johdatus oikeusjärjestykseen on täällä kauppatieteiden alainen kurssi ja kävin sen osittain siksi, että saan siitä kurssin kauppatieteiden perusopinnot kokonaisuuteen ja toisaalta, koska se on pakollinen edeltävä kurssi kaikille oikeuskursseille (Eurooppa oikeus jne). Kurssilla käsiteltiin pintapuolisesti julkisoikeutta, yritysjuridiikkaa ja vero-oikeutta. Varsinkin kaksi jälkimmäistä yllätti mielenkiintoisuudellaan. En olisi ihan heti uskonut, että vero-oikeuden osion lukeminen tenttikirjasta menisi niin sujuvasti ja jotain jäi heti ekalla kerralla päähänkin. Nyt on myönnettävä, että kävin koko kurssin aikana vain yhdellä luennolla, mutta ei se arvosanassa näkynyt, joten annettakoon moinen lusmuilu tällä kertaa anteeksi.

Tieteellinen kirjoittaminen (kielikeskus)

Tämä olikin hauska tapaus. Tieteellinen kirjoittaminen kuuluu kielikeskuksen kautta käytäviin pakollisiin kursseihin ja suoritetaan yleensä kandivaiheessa. Mulla tää oli se ainut vaadittu täydentävä opinto, josta en onnistunut -enkä kunnolla tosin edes yrittänyt- puhumaan itseäni pois. Kurssi oli vähän kaksipiippuinen juttu. Toisaalta se oli todella turhauttavaa ja tylsää, sillä kurssilla käsiteltiin esseen kirjoittamiseen ja rakenteeseen liittyviä seikkoja, jotka omaan päähän oli taottu Glasgowssa jo ensimmäisen vuoden alussa. Toisaalta taas se oli kielenhuollon kannalta mulle ihan hyvä kurssi. Aika kuvaavaa on harjoitustyön tulos. Harjoitustyöhön en jaksanut rehellisesti sanottuna panostaa lähes lainkaan. Sain kuitenkin hyvät arvostelut työni rakenteesta, argumentaatiosta ja vastaavista, mutta..oikeinkirjoituksesta, lauseenrakenteista ja vastaavista tipahti kakkonen. Upsista. Nyt on kuitenkin pilkkusäännöt ja muut ainakin vähän paremmin hallussa kuin vielä vuosi sitten.


Ympäristön ja alueiden poliittisuus (hallintotieteet)

Ympäristön ja alueiden poliittisuus kuuluu hallintotieteiden peruskursseihin. Hallintotieteisiin yleisesti en ole (ainakaan vielä) syttynyt lainkaan, mutta tämä kurssi kuulosti sisällöltään mielenkiintoiselta ja kuuluu lisäksi erääseen Johtamiskorkeakoulun teemakokonaisuuteen energia- ja ympäristöpolitiikasta, jonka haluaisin saada suoritettua. Kurssin sisältöä luonnehditaan opinto-oppaassa mm. näin: Kurssin virittämän ’tieteellisen mielikuvituksen’ avulla opiskelija kykenee jäsentämään jännitteitä, jotka nousevat ympäristöongelmien luonnontieteellisen hahmon ja yhteiskunnallisen sekä poliittisen luonteen välisestä, usein ristiriitaisesta suhteesta. Kurssia jäsentävä politisoitumisen näkökulma auttaa opiskelijaa arvioimaan ympäristöongelmien ja alueellisten kysymysten luonnetta yhteiskunnallisina prosesseina. 


Yrityksen johtamisen perusteet (kauppatieteet)

Yrityksen johtamisen perusteet oli toisen periodin kursseista ehdoton suosikkini. Aihealue kiinnosti todella paljon ja kaikki lukeminen jäi loistavasti päähän, mikä näkyi myös tenttituloksesta. Kurssilla käytiin läpi mm. erilaisia yritysmuotoja ja yrittäjyyttä, organisaatiorakenteita, eri johtamisalueita kuten muutosjohtaminen, henkilöstöjohtaminen, laatujohtaminen jne, esimiestyötä, vastuullista yritystoimintaa, strategiaa ja sitä rataa. Kurssin suoritukseen vaadittiin parityönä tehty oppimispäiväkirja ja tentti. Kurssin myötä päätin varmasti haluavani suorittaa kauppatieteiden aineopinnot nimenomaan yrityksen johtamisen opintosuunnasta.

Kansainvälinen talous (kauppatieteet)

Menin kansainvälisen talouden kurssille, koska se on ainoa kurssi, joka multa puuttuu jotta saisin kokoon teemakokonaisuuden talous ja maailmanpolitiikka. Luennoitsija oli hyvä, mutta liekeissä kirjoitteli kaiken liitutaululle eli toisin sanoen, jos olit luennolta pois niin olit muistiinpanojen suhteen hieman kusessa. Kurssin tentti nimittäin pohjautui aika lailla täysin luentoihin, vaikka luennoitsija toki suositteli oheislukemiseksi paria kirjaakin. Mä tykkään piirrellä kaikkia taloustieteen kiemuroita ja aina luennolla ymmärrän ne loistavasti. Jälkeenpäin ei aina välttämättä menekään niin vahvasti. Sitä, mikä arvosana tästä kurssista tulee vai tuleeko mitään on vielä avoinna, koska mä päätin tyynesti edellisenä iltana etten mene tekemään sitä tenttiä vielä. Kuinka mahtavaa muuten, että Suomessa voi yliopistossa tehdä noin? Menen tekemään sen parin viikon päästä..tai ainakin kokeilemaan tulisiko siitä jotain. Näin sivuhuomiona pakko myöntää, että nautin tästä Tampereen hieman stressittömämmästä yliopistotyylistä huomattavasti enemmän kuin Glasgown brutaalimmasta menosta.

Ranska 1 (kielikeskus):

Täällä on kielikeskuksen kursseille on aika kova tunku, mutta mä sain suoraan paikan ranskan alkeiskurssille. Maisteriopiskelijana on etusijajärjestyksen mukaan aina aika kärjessä, kun täysille kursseille jaetaan paikkoja. Oon opiskellut ranskaa joskus viisi vuotta, mutta siitä on niin pitkä aika, että koin fiksuimmaksi päätökseksi aloittaa alusta. Kurssin opettaja on paras ranskan opettaja, joka mulla on koskaan ollut. Ensimmäistä kertaa oikeasti ymmärrän jotkin ääntämissäännöt ja kieli tuntuu muutenkin selkeämmältä. Toki sillä on varmasti vaikutusta, että olen opiskellut sitä ennenkin, mutta eiköhän noilla opetusmetodeillakin ole vaikutuksensa. Innostukseni ranskaan nousi sille tasolle, että olin välillä tunnilla pettynyt, jos multa ei kysytty mitään. Nuorempana taas, kun halusin aina ranskan ja ruotsin tunneilla vajota johonkin maanrakoon etten vaan joutuisi vastaamaan johonkin kysymykseen..


Siinä syksyn suoritukset. Kaikista kevään kursseista en ole vielä tietoinen, mutta nyt alkaneessa periodissa lukujärjestyksestä löytyy ainakin:

 Kansainvälisen politiikan työseminaari (Politiikan tutkimus, pakollinen syventävä)
 Menetelmäharjoituskurssi (Politiikan tutkimus, pakollinen syventävä)
 Organisaatiokäyttäytyminen (Kauppatieteiden aineopinnot)
 Strategian perusteet (Kauppatieteiden perusopinnot)
 Työhyvinvoinnin perusteet (Kauppatieteiden perusopinnot)
 Ranska 2

Näiden lisäksi olisi tarkoitus yrittää saada suoritettua Suomen energiapolitiikka- opinnot kirjatentillä. Yritän myös mahdollisuuksien mukaan piipahtaa välillä kuuntelemassa avoimia luentoja poliittisesta viestinnästä (mielenkiintoisia aiheita nyt kun on vaalitkin pian tulossa). Tekemisestä ei siis todellakaan tule olemaan pulaa. Päinvastoin. Päiviin olisi kiva saada edes pari tuntia lisää.