a walk down the memory lane

Pahoittelut hieman venähtäneestä hiljaisuudesta, olen ollut todella busy bee pari viime viikkoa. Hienosti sitä onnistuu ilman varsinaisia opiskelujakin täyttämään kalenterinsa aivan täyteen ja tässä tietysti 'auttaa' kummasti se kun tekee vuorotyötä.

Varsinkin viime viikonloppu meni kuin hujauksessa. Lauantaina juhlittiin Suomessa yliopistosta valmistumistani joukolla sukulaisia ja läheisiä ystäviä. Poikaystävänikin teki noin 24 tunnin pikavisiitin Lontoosta Suomeen kruunaamaan koko päivän. Mielettömän hauska päivä siis johon kuului paljon naurua, hyvää ruokaa ja jonkin verran kuplivaakin. Tämä hauska päivä myös todella viimeisteli mielessäni viimeiset neljä vuotta opiskelua ulkomailla. Nyt se on sitten ihan oikeasti ohi, ei enää mitään todistusten poimintoja tai juhlimisia jäljellä. Ajattelinkin, että tässä vaiheessa olisi hauska kääntää katse hetkeksi menneisyyteen, aloittaen luonnollisesti siitä ihan ensimmäisestä opiskeluvuodesta Skotlannissa.

Itselleni ulkomailla opiskelu oli ollut siis haave jo aika pitkään, mutta nimenomaan vain kaukainen haave. Eihän sellainen nyt oikeasti ole mahdollista eikä sellaista semmoiselle tavalliselle pulliaiselle tapahdu. Noh, jotenkin päädyin kuitenkin löytämään lisäinfoa Skotlannissa opiskelusta viikko ennenkuin hakuajat umpeutui ja päätin, että pakko se oli hakea. Muistan, että aika pitkään ajattelin etten sitten välttämättä lähde vaikka pääsisinkin kun samalla alitajuntaisesti tiesin koko ajan, että jos vaan paikan saan niin sitten lähden. Muuten katuisin sitä ihan koko loppuelämäni. Paikka irtosi, vielä sieltä minne halusin eniten, ja seuraavana syksynä seisoinkin yliopiston päärakennuksen edessä ihmettelemässä freshers' weekin mielettömiä hulinoita. 

 Jos mikään muu ei neljässä vuodessa ole ulkoisesti muuten muuttunut niin hiustenväri ainakin on! Tämä oli sitä aikaa, kun omasta mielestäni oli niin tylsää olla sellainen 'perus suomalainen' suht vaaleilla hiuksilla ja sinisillä silmillä joten siis ei muuta kuin värjäämään super tummat hiukset. Voi urpo. Tähän aikaan enkun taitokin oli ihan jees, mutta vähän tökki ja mietin ensimmäisinä viikkoina mm. sellaisia hassuja asioita kuin 'missä tilanteessa käytetään so ja missä such' tai 'mites google lausutaan enkuks?' Kaupassa käynti oli jännää, koska niiden herttaisten mammojen Glasgow aksentilla terästetystä puheesta ei saanut mitään selvää ja mielellään halusi välttää taksikuskejakin. Siitä se kielitaito kuitenkin tehokkaassa kielikylvyssä nopeasti kehittyi lisää.

Ensimmäiset viikot meni ihan hujauksessa, kun kaikkien kanssa halusi lähteä mukaan joka paikkaan eikä mihinkään kutsuun halunnut sanoa ei. Jälkeenpäin en oikein ymmärrä mistä sitä energiaa irtosi, kun kotona ei ehtinyt edes syömään. Vähitellen meno pakostakin rauhottui vähän ja jonkinlaiset kaveriporukatkin alkoi jo muodostua. Tässä vaiheessa ehti sitten vihdoin olla kotona jopa niin pitkään, että sai purettua matkalaukut ja ehostettua huonetta Ikean avulla. Monelle kaverille on jäänyt jonkinlaiset Murano-traumat (meidän asuntola), mutta itse muistelen ainakin oikeasti lämmöllä omaa huonettani. Olihan se paikka toki muuten aika murju. Meidän kämpässä ei esimerkiksi ollut ensimmäiseen puoleen vuoteen lainkaan imuria, mikro hävisi ensimmäisen viikon jälkeen, suihkut meni vuorotellen rikki ja joku kävi pöllimässä vuoden alussa meidän pakasteruuat.

Seuraavaksi vuorossa olikin sitten Skotlanti matkustelua. Ensimmäinen reissuni Glasgown ulkopuolelle suuntautui Inverarayhin (ei muuten varmaan edes kirjoiteta noin), Obaniin ja Tobermoryyn. Varsinkin kaksi jälkimmäistä on ehdottomasti käymisen arvoisia ja haluaisin vielä joskus suunnata molempiin uudestaan. Kuten kuvasta näkyy niin tässä vaiheessa sellainen kuukauden hillitön meno alkoi jo näkyä silmänalusissa ja yleisessä pöhötyksessä. Taisi tässä vaiheessa vielä olla hyvä flunssakin päällä, joka taianomaisesti katosi kun olin malttanut levätä kokonaiset kaksi päivää.

Seuraavat matkat suuntautuivat Edinburghiin ja Belfastiin, joiden jälkeen olikin aika keskittyä edes hetki siihen minkä takia Skotlantiin alunperin lähdettiin eli opiskeluun. Kyllä me siis kaiken hulinan keskellä ihan oikeasti käytiin luennoillakin, löysin siitä jopa kuvamateriaalia.

Ensimmäiset esseet kun alkoi puskea päälle niin iski jonkinlainen paniikki. Pitäisi onnistua kirjoittamaan kunnon essee englanniksi, APUA!!! Muistan kun skotti kämppikseni ystävällisesti luki ensimmäisen politiikan esseeni läpi ja totesi, että se oli ihan hyvä ja kieliopiltaan yllättävänkin hyvä, mutta voisin kuulemma yrittää muistaa käyttää sanojen edessä sellaisia kuin 'a, an ja the'. Upsista. Eihän niistä ensimmäisistä teoksista mitään kovin hyviä tullut, mutta oman tyylin löydettyäni taso nousi aika nopeasti. Arvosanoista tosin näkee erittäin selvästi, että opiskelu ei tainnut löytyä edes top.5 listalta sinä vuonna.

Eikä kyllä löytynyt kokkailukaan. Asuntola oli sen verran kaukana yliopistolta ettei sinne jaksanut lähteä luentojen välissä syömään ja toisaalta, kokkaus ei muutenkaan napannut niin mitä turhaan. Ensimmäisen vuoden ruokavalio oli siis suoraan sanottuna jokaisen terveysintoilijan pahin painajainen. Kaiken maailman Clean&Lean diet sun muiden noudattajat tukehtuisi puhtaaseen ruokaansa (itseni mukaanlukien). Yliopistolla syötiin aika usein sitä mielestäni ylihinnoiteltua aina samalta maistuvaa ruokaa, ruokajuomana tietenkin yleensä pullo limua tai jotain sokerista mehua. Jos ei syöty yliopistolla niin sitten käytettiin hyväksi Glasgown lukuisia halpoja chip shoppeja ja subway patonkeja. Silloin harvoin kuin kokattiin niin ruskistettiin vähän kanaa, heitettiin päälle joku valmiskastike ja keitettiin vähän pastaa siihen sekaan. Siis..hyi.

Ruokatottumukset ja arvosanat paranivat ihan vähän joulun jälkeen, mutta edelleen suurimman osan ajasta vei hauskanpito kavereiden kanssa ja matkustelu. Näistä aktiviteeteista on myös kertynyt erittäin iso kasa hauskaakin hauskempia kuvia joita on jälkeenpäin ihana katsella hymy huulilla. Uudestaan en siihen menoon pystyisi (siihen jatkuvaan juhlintaan), mutta tulipahan elettyä hetki vähän railakkaammin. 

Keväällä päästiin nauttimaan lämpimistä keleistä jo hyvin aikaisessa vaiheessa ja vietettiinkin paljon aikaa Kelvingrove Parkissa nauttimassa puisto piknikeistä. Jälkeenpäin ollaan kuvamateriaalin perusteella suunnattu toisen unionimme baariin vilvoittelemaan auringossa palaneita poskia..

Pian koittikin sitten pääsiäisloma/kevätloma joka monella tarkoitti lukulomaa. Minulle se tarkoitti loistavasti ajoitettua noin kolmea viikkoa matkustelulle. Ensin vuorossa oli elämäni ensimmäinen, ja ei todellakaan viimeinen, visiitti Lontooseen..

..jota seurasi 11 päivää akselilla Nizza, Cannes, Antibes, Eze, Monaco..

..ja Italian San Remo, jossa tyylikkäinä opiskelijaturisteina käytiin tietenkin mäkissä syömässä..

Tämän jälkeen oli aika palata Skotlantiin ja suunnata vielä vähän ihmettelemään Skotlannin Ylämaita..

..jonka jälkeen oli vuorossa ne tentit. Kukaan ei varmaan ole ihan kauhean yllättynyt, jos sanon että ne olisi ehkä voineet mennä paremminkin? Toki arvosanat oli paremmat kuin ensimmäisen vuosipuoliskon mutta kuraa verrattuna siihen mitä tulevina vuosina tulin saamaan. Toisaalta sillä ei ollut mitään väliä, koska kokonaisarvosana määräytyi kahden viimeisen vuoden arvosanojen perusteella, aiemmilta vuosilta piti politiikasta vaan saada tarpeeksi hyvät tulokset jotta pääsi seuraavalle vuodelle. 

Ensimmäinen vuosi tuli tietenkin lopettaa tyylillä ja näinpä me päätettiin järjestää kesäteemaiset Sangria-bileet. Sangossa näkyvä vodkalla höystetty Sangria oli tarkoitettu kaikille vieraille (joita oli PALJON) ja jäät sen ympärillä helpotti pienen jääkaapin tilapulaa. Nerokasta, vaikka itse sanonkin.

Illan loppuvaiheessa onnistuin jotenkin heilauttamaan itseni vielä sinisen penkin kanssa lattialle niin että varvas jäi alle ja muuttui sinisen mustaksi. Vietin siis ihan loppuillan jääpaketti jalan päällä ja katselin ympärillä vallitsevaa pientä sotkua. Huomatkaa mm. pöydän alla seinässä valuva Sangria-vana. Seuraavana aamuna siivouksessa meni hetki..ja seuraavana arkipäivänä pääsin ensimmäistä kertaa kunnolla testailemaan Skotlannin terveyspalveluja kinkkaamalla röntgeniin varmistamaan ettei varvas ollut murtunut. Ei se ollut ja ensimmäinen luun murtuma saikin odottaa vielä pari vuotta tapahtumistaan.

Näiden kaikkien hauskojen vaiheiden jälkeen oli aika lennellä Suomeen kesätöihin. Tällöin koin elämäni ensimmäisen ja toistaiseksi viimeisen kulttuurishokin, mutta siitä ehkä joskus toiste lisää..