Naurua ja kauniita maisemia

Lauantaina sain ihastuttavalta ystävältäni J:ltä myöhäisen syntymäpäivälahjan; liput Kivelän stand-up keikalle Sibeliustalolle ja loistavaa seuraa. Olin tästä aika innoissani sillä olen ollut katsomassa stand-upia livenä aivan liian harvoin ja kaipasinkin viikkoon vähän jotain erilaista tekemistä. Ajattelinkin, että mikä sen parempaa kuin viettää iltaa nauraen silmät kyynelissä..edellyttäen siis, että kyseinen keikka tulisi olemaan missään määrin hauska. Olisihan se nimittäin suorastaan aika hanurista istua stand-up keikalla tylsistyneenä haukottelemassa ajatellen, että olisi parempi olla kotona katsomassa vaikka kauniita ja rohkeita..

Koska Lahden satamassahan ei voi käydä ilman, että sorrut nauttimaan yhden juoman laivaterassilla tai nautiskelemaan jätskiä (mielellään suklaa-vanilja pehmistä) niin päätettiin kiltteinä tyttöinä vaan suunnata suoraan Teerenpelin terassille yksille ennen shown alkua. Allekirjoittaneenne käveli tyynen itsevarmasti perinteiseen tyyliin tiskille tiedustelemaan valkoviinejä (Tykkään niistä kuivemmista, ihan vain tiedoksenne), kun tapahtui jotain josta on viime aikoina tullut enemmänkin sääntö kuin poikkeus:

Marika: Mä voisin ottaa vaikka jotain valkoviiniä..
Baarimikko: Mä voisin kattoa eka ne paperit.

Buuum! Siltä varalta, että et tiedä tai muista tai olet sinäkin hämääntynyt ilmeisen ällistyttävän nuoresta lookistani niin ikäähän täältä siis löytyy enemmän kuin tarpeeksi moisten juomien nautiskeluun (toisin sanoen olen ilostuttanut tätä maapalloa olemassaolollani nyt hieman yli 26 vuotta). Ehkä mä vaan nuorennun sitä mukaa mitä vanhemmaksi tulen. Ei tule kyllä mieleen kertaa jolloin joltakin mun seurassa olleelta kaverilta olisi viime aikoina kysytty paperit ja multa ei. Joko niitä kysytään vain ja ainoastaan multa, tai sitten ei keneltäkään seurueeseen silloin kuuluvalta. Tästä on vähitellen muotoutumasa jo aika hyvä kestovitsi, mutta ei haittaa. Näytän sitten nelikymppisenäkin varmaan ihan kakskymppiseltä!Sitä odotellessa..

Niinkuin kaikilla saduilla, tässäkin oli onnellinen loppu sillä mulla tietenkin oli ne paperit mukana ja sain lasini todella hyvää ekstra kuivaa espanjalaista valkkaria. Päätettiin hieman viileästä ilmasta huolimatta istuutua ulos nauttimaan siitä hetkellisestä auringonpaisteesta. Muuten kiva, mutta otsahiukset (tai siis eihän tuota kuvassa vasenta silmää peittävää reuhkaa voi edes otsahiuksiksi enää kutsua) joutui aikamoiseen tuulen riepotteluun. Vähän niinkuin noviisi mäkihyppääjä lentomäessä. Nää on taas näitä #firstworldproblems.

 Pikaisten drinkkien jälkeen suunnattiin sisälle Sibelius taloon (Sibbetalo näin kavereiden kesken). Olen joskus vuonna kuokka ja kirves vielä tanssia harrastaessani esiintynyt kyseisessä rakennuksessa, mutta en ole sen jälkeen sinne pahemmin eksynyt. Olinkin jo täysin unohtanut kuinka kivalta kyseinen rakennus sisältä näyttää..

Hetken kuvailujen jälkeen suunnattiin saliin odottamaan shown alkua ja hitto, että se oli hyvä! Heti alusta asti sai nauraa oikein kunnolla ja jotenkin ne 'härskeimmät' jutut tuntui erityisesti osuvan nauruhermoon. Nauroin yhdessä vaiheessa niin paljon ja kovaa, että jouduin todella ahkerasti pyyhkimään pois poskia alas valuvia kyyneleitä. Ihan parasta! Oltiin molemmat keikan jälkeen todella hyväntuulisia ja naureskellen 'valiteltiin' kuinka posket oli kipeet kaikesta siitä nauramisesta.

Hyväntuulisina suunnattiin vielä järven äärelle ihailemaan suomalaista järvimaisemaa ennen kuin suunnattiin kotia kohti..

Tästä illasta jäi kyllä todella hyvä fiilis!