Ne hyvät vohvelit Tampereella

Tampereen Hämeenkadulta, tai Koskipuistosta josta yllä oleva aurinkoinen kuva on otettu, ei ole pitkä matka Ojakadulle, josta puolestaan löytyy aivan loistava vohvelikahvila.

Elämäni inflaatio

Mulla oli varsinkin koko lopputalven/alkukevään sellainen tunne, että jokin ei ollut ihan ok. Jollain tavalla tuntui, että kärsin tajuttomista sopeutumisvaikeuksista Suomeen yleensäkin, mutta en vaan itsekään meinannut millään keksiä miksi. Halusin kuitenkin jäädä tänne, enkä nimenomaan lainkaan katunut päätöstäni jäädä tänne. Joka kerta, kun mietin että voisin olla tällä hetkellä esimerkiksi Lontoossa niin mieleen tuli samantien iso kasa syitä, joiden takia on itse asiassa parempi tällä hetkellä olla täällä. Blogiin ei oikein meinanut löytyä mitään inspiraatiota, eikä oikein mihinkään muuhunkaan. Todella harmaat ilmat eivät auttaneet asiaa ja tuntui etten saanut mitään aikaiseksi. Se tosin oli oma moka, koska olin haalinut itselleni aivan mahdottoman määrän tekemistä, sitten stressasin ja ruoskin itseäni kun en saanut niitä tehtyä. En tosin tiedän olisiko kukaan voinut saada, sen verran överiksi meni. Kesää kohden fiilikset on olleet huomattavasti paremmat ja oon ollut muutenkin ihan perus iloinen oma itseni, mutta kuitenkin on kaivellut se, miksi on ollut jotenkin niin sopeutumaton olo. Joo, Suomessa on jotain pikkujuttuja, jotka vieläkin tuntuu ehkä vähän häiritseviltä..mutta niin niitä oli aikoinaan Briteissäkin. Tavallaan myös edelleen tunnen itseni vähän "hybridiksi", vähän kuin kahden maan välissä eläjäksi, kun ei missään paikassa ole ihan 100% kotonaan. Mutta ei sekään oikein toiminut syynä, koska niin on ollut pitkään, olen sopeutunut siihen ja tavallaanhan se on osoitus hienoista kokemuksista ja sinänsä rikkaus. Toissapäivänä koin sitten vihdoin jonkinlaisen ahaa-elämyksen tämän dilemman kanssa.

Kotona taas: viikon kootut

Tiistaina sain työt purkkiin ja pakenin heti keskiviikko aamuna puoli kuuden bussilla takaisin Tampereelle. Vanhempieni kylppäriremontti alkoi maanantaina ja kun olin kerran joutunut illalla lämpöisen peiton alta raahautumaan kylmään kellariin kerhohuoneelle vessaan, totesin että mitä nopeammin pääsen pakoon, sitä parempi.

Ja olihan se pitkän tauon jälkeen ihanaa päästä kunnolla kotiin ja omien rutiinien pariin. Aloitin kunnon ruokaostoksilla ja päädyin ainakin ruuan puolesta vähän hemmottelemaan itseäni. Kuvan pihvi sai seurakseen mahtavan itsetehdyn argentiinalaistyylisen vihreän tahnan ja tankoparsat lisämakua parmesanjuustosta. Tankoparsa on muuten mun jokakeväinen lemppari. Niin vaan hyvää (kun sen valmistaa kunnolla).

Kävin myös poimimassa postista Stockann Hullut Päivät tilaukseni, josta itse asiassa lähtee huomenna nuo vaatteet palautukseen, mutta pyyhe ja ehkä hieman random tiskinpesuaine jää. Pääsevät sitten uudessa kodissa hyvään käyttöön.

Tiedättekös muuten, mitä menin juuri tilaamaan. Polarin aktiviisuusrannekkeen. Tiedän, jotenkin niin..keski-ikäistä :D Musta vaan tuntuu, että oon koko ajan entistä enemmän muuttumassa löllöksi sohvaperunaksi ja jotain liikkumiseen kannustavaa (tai pakottavaa) piti keksiä. Voisin myös syyttää tästä sitä, että aina kun käyn vanhemmillani niin siellä on jokin uusi liikuntaan liittyvä vekotin. Olen vaikutuksille altis ja omena ei nähtävästi kauas puusta putoa.

Viikkoon on luonnollisesti kuulunut myös paljon vaalien seurailua. Tavallaan ymmärrän, jos moni jätti äänestämättä, koska ei tienny ketä äänestäisi. Omalta kohdaltanikin meinasi tuntua ettei mikään vaihtoehto ollut hyvä. Löysin kuitenkin lopulta sopivan ehdokkaan (ja puolueen). Kieltämättä katselin äsken hieman (todella) kauhulla noita esitettyjä tuloksia, joissa keskusta oli selkeästi ykkösenä ja perussuomalaiset heilui kakkosena. Ei ehkä ihan (todellakaan lainkaan) mene tämän neidon mielen mukaan, mutta tälläistä se demokratia on..

Ja vielä loppuun. Lähetin sen aiemmin pohtimani vaihtohakemuksen tasan yhteen kohteeseen ja ainakin oman yliopistoni puolesta minut sinne myös valittiin kevääksi 2016. Tässä täytyy vielä laitella papereita kohdeyliopistoon päin, joka sitten varmistaa valinnan (tai ei varmista). Palaillaan kohteeseen ja muihin juttuihin sitten, kun asia on mahdollisesti edennyt!

Sellainen pikainen arkisten kuulumisten sillisalaatti tällä kertaa..

Stressiä, oliiviöljymaski ja damaged goods

Näiden kuvien perusteella voisi vaikka päätellä, että musta on tullut vaan viinilasi kädessä ympäriinsä viilettävä viinideeku, joka on totaalisesti feilannut, mitä tulee opiskeluun. Ei sentään, vaikka viiniä on toki juotu aina välillä sivistyneesti ja oikeanpuolimmainen kuva on vähän turhankin osuva otos joistain mun opiskeluhetkistä. Mä olen tosin viime aikoina stressannut opinnoista tosi paljon. En aluksi edes tajunnut tätä, mutta sitten, kun hoksasin etten ollut pariin viikkoon nukkunut kunnolla yli 5 tunnin yöunia, mikä on mulle siis aivan liian vähän, niin lamppu syttyi päässä ja tajusin et hei moi stressi! Tämä koko stressihän on aivan idiootti juttu, koska ei mun tarvitsisi opiskella niin montaa kurssia tällä hetkellä kuin mitä nyt on menossa, mutta kun haluan ja vaadin itseltäni, että näin nyt tehdään. Sitten se lähtee aina välillä vähän lapasesta ja alan myös stressaamaan liikunnan puutteesta ja siitä, että syön huonosti, joiden seurauksena saatan alkaa stressaamaan ulkonäöstä ja sitten ollaankin ylitetty jo reilusti typeryyden punainen viiva. Hyvä etten stressaa siitä minkä väriset sukat laitan aamulla jalkaan..Onneksi nämä överihetket on yleensä todella lyhyitä ja vaativat vain yhden päivän, jolloin koen olevani suunnilleen epäonnistunein ihminen koko maailmassa. Mulla muuten auttaa näihin stressihetkiin aina se, että saan vähän sympatiaa - sympatialla en muuten todellakaan tarkoita sitä kaikkien aikojen ärsyttävintä "älä hei stressaa" lausetta, ja halauksen. Halit oikeasti auttavat aina. Halailkaa ihmiset enemmän!

Opiskelujen ohella ollaan käyty kavereiden kanssa myös testaamassa Tampereelle jokunen aika sitten avattu Burger King. Yksi perjantai siis hylättiin yliopiston halvat opiskelijalounasvaihtoehdot ja suunnattiin BK:hon. Mun täytyi pieneksi ärsytyksekseni myöntää ettei se ollut niin pahaa kuin muistin. Voihan myös olla, että Suomen BK:t vaan tekee parempia hamppareita kuin Brittien. Älkää nyt jestas kuitenkaan ymmärtäkö väärin: suht teollisen makuistahan se silti oli! Tämän jälkeen lähdin kaverini yllyttämänä luovuttamaan verta. Sehän se vasta fail reissu olikin. Mulle toivoteltiin, että vaikka alkuvuodesta voit tulla kokeilemaan uudestaan ja sain lisäksi tietää ettei mun veri kelpaa enää ikinä Suomessa plasmaksi. Tämä, koska olen ollut Britanniassa leikkauksessa. Damaged goods! Yritys hyvä kymppi kuitenkin.

Sain myös viikolla mielestäni aivan nerokkaan ajatuksen: kotitekoinen hiusmaski! Oujes, olin lukenut jonkun kauneusartikkelin, jossa todettiin juoksevan hunajan ja oliiviöljyn muodostavan hiuksille todella ravitsevan ja hyvän maskin. Ei muuta kuin sekoittelemaan ja mössö päähän 20 minuutiksi vaikuttamaan. Hiuksista tuli kyllä upean pehmeät ja kiiltävät, mutta voi luoja sitä hajua. Oliiviöljyn ja hunajan sekoitus ei todellakaan tuoksu hiuksissa hyvälle, mikä oli jotain, mitä tämä artikkeli ei todellakaan kertonut. Pesin hiukset useamman kerran ja tuskailin vielä seuraavana aamunakin, että ei saakeli vieläkö ne haisee pistävästi oliiviöljyltä. Ei kaukaa hakenut etten pyytänyt kaveriani haistelemaan hiuksiani kesken kansainvälisen talouden luennon. Ilmeisesti ne ei kuitenkaan enää siinä vaiheessa haisseet..ja ainahan mä olisin tietty voinut sanoa, että se on vaan mun uusi tuoksu hiuksissa, kun ajattelin vähän hakea tähän synkkyyteen ja kylmyyteen sellasia kivoja välimerellisiä viboja. 

Viikonlopun positiivisiin kuuluu ehdottomasti se, että mua suunnattomasti ahdistanut persikanbeigen- värinen seinä on nyt maalattu valkoiseksi. Ei siis enää seinätraumoja! Vanhempani tekivät parin sukulaisen kanssa visiitin Tampereelle ja siinä samalla sai seinäkin uuden värin. Olin toki sanonut voivani itsenäisenä nuorena naisena maalata sen itsekin, mutta jotenkin mun taitoihin ei luotettu, ja kun näin millä tarkkuudella sitä alettiin maalaamaan niin en sinänsä yhtään ihmettele. Voin myöntää ettei tälläiset "käytännön työt" kuulu aina mun vahvuuksiin. Edellisessä työpaikassanihan maalailin tosin uuden valkoisen kerroksen erääseen seinään ja mielestäni jälki oli todella siisti - ainakin tehdasympäristöön ihan hyväksyttävä. Olin tosin sen jälkeen ihan valkoisten länttien peitossa ja näytin siltä kuin lokkilauma olisi paskonut päälle. 

Nyt pitäisi mennä vähän tuunaamaan mun bataattikeittoa. Ihmettelin, miksi siitä tuli jotenkin niin mössömäistä alunperin kunnes tajusin, että olin unohtanut siitä kasvirasvasekoitteen, vaikka se oli ollut koko ajan pöydällä vieressä. Siis miten niin unenpuute alkaa näkyä? Sitten vähän oppimispäiväkirjan kirjoittelua (opin siitä viime kertaisesta), jonka jälkeen katselen josko tänne ilmestyisi jaffa-pullo. Olen nimittäin vähän kipeä ja yritin hyvin vahvasti vihjailla, että haluaisin sellaisen. Nimenomaan jaffaa, ei fantaa. Ne ovat kaksi aivan eri asiaa.

Tahdon asiasta

Sanotaan, että on joitain aihepiirejä, joita keskustelussa varsinkin tuntemattomampien ihmisten kanssa tulisi välttää. Näitä ovat esimerkiksi uskonto ja politiikka, ja minä aion nyt sivuta molempia. Kuten varmaan otsikosta voi päätellä niin tämä tulee liittymään tietenkin tähän Tahdon-kampanjaan tasa-arvoisesta avioliittolaista ja siihen, mitä mieltä minä satun asiasta olemaan.

Kaikenlaiset typerät ja ihokarvoja nostattavat tekosyyt, joilla muiden ihmisoikeuksia ja perusarvoa rajoitetaan saa mut aina äärimmäisen kiukkuiseksi. Näin oli kyse siis mistä tahansa tasa-arvoon ja ihmisoikeuksiin liittyvästä asiasta. Tämä nousee usein opiskellessa esiin. Nimittäin, kun olet opiskellut hieman historiaa ja aika paljon kansainvälistä politiikkaa (erityisesti rauhan- ja konfliktintutkimusta) niin tulet lukeneeksi lukemattomia faktoja järkyttävistä, epäreiluista ja typeristä tavoista joilla ihmisiä on kautta aikojen eritelty, alistettu, syrjitty, kidutettu ja murhattu. En itse vaan yksinkertaisesti pysty ymmärtämään, millä oikeudella niin tehdään tai, miten joku kuvittelee, että heillä ylipäätään olisi ikinä mikään oikeus tehdä niin. Tästä päästäänkin jonkinlaisen aasinsillan kautta tähän tasa-arvoiseen avioliittolakiin ja siihen, kuinka en jotenkin voi uskoa, että sitä maassa jonka pitäisi niin olla tasa-arvoinen, nykyaikainen ja demokratiaa edistävä vatvotaan vieläkin.

Miksi jollain pitäisi olla oikeus rajoittaa sitä kenen kanssa saa olla? Miksi jotkut saavat lain edessä niin sanotusti tunnustaa rakkautensa tasa-arvoisesti avioliiton muodossa ja toiset eivät? Onko se rakkaus sitten jotenkin vähäarvoisempaa, jos se on kahden miehen tai kahden naisen välillä? Jos multa olisi joitain vuosia sitten kysytty jotain rakkauteen liittyen, niin olisin pelannut sellaisen itseäni suojelevan hieman kyynikon kortin. Nyt kuitenkin ehkä hieman naiivisti ja ylipositiivisesti olen avoimesti sitä mieltä, että satutti rakkaus tai ei niin se tunne on jotain aivan ihanaa, eikä sitä voi olla maailmassa liikaa eikä keneltäkään pitäisi sukupuolisen suuntautumisen takia rajoittaa sitä tai sen ilmaisua tai virallistamista. Keitä me ollaan päättämään kenen kanssa kukin saa avioliitossa olla onnellinen (tai onneton)?! Miten se on muka keneltäkään meiltä pois? Avioliiton pitäisi olla yleinen oikeus, ei jokin heteroiden etuoikeus. Miksi heteroparien ja samaa sukupuolta olevien parien välille pitäisi edes ylipäätään tehdä jotain eroa? Eikö voitaisi vaan yleisesti puhua pariskunnista ja avioliitoista?

Siltä varalta, että joku meinaa nyt kaivaa sen uskontokortin esiin niin voidaanko heti alkuun selventää pari asiaa. Tämä siksikin, että oli kyse mistä tahansa asiasta niin mulla ei henkilökohtaisesti riitä minkäänlaista kärsivällisyyttä ihmisille, jotka vauhkoaa joistain asioista, kuten vaikka maahanmuutto tai tämä tasa-arvolaki tietämättä oikeastaan mitään varsinaisia faktoja. Jos aiot niin kiihkeästi puolustaa tai vastustaa jotain, niin voisitko ihan yleisen sivistyksen vuoksi vaivautua vaikka hankkimaan asiasta edes ne perustiedot? Tai yrittää osoittaa edes ihan vähän jonkinlaista kriittisen ajattelun taitoa, etkä ottaa täytenä totena kaikkia kommentteja joita jostain kuulet? Tämän kun olet tehnyt niin saat toki muodostaa ihan minkä mielipiteen vaan, mutta olisi tosi kiva, jos se oikeasti perustuisi edes jonkinlaiselle faktapohjalle varsinkin, jos aiot siitä väitellä. Kuitenkin tasa-arvoisella avioliittolailla ei siis sinänsä ole mitään tekemistä kirkon kanssa. En itsekään koe, että olisi välttämättä reilua pakottaa esimerkiksi joku pappi vihkimään samaa sukupuolta oleva pari, jos se hänelle aiheuttaisi kovia vaikeuksia, mutta vaikka laki menisikin läpi (ja voi kuinka toivon, että menee) niin kirkkoahan se ei velvoita vihkimään kyseisiä pareja! Lain sisällöstä tiivistetysti voi lukea esimerkiksi täällä.

Sitten on vielä sellainen perusidea jonka mukaan kirkko ja valtio tulisi pitää toisistaan erillään. Joten esimerkiksi Raamattu ja Suomen laki ovat siis kaksi eri asiaa, ja niiden tulisi myös pysyä erillään. Jos jonkun mielestä on ok jonkin yksittäisen uskonnon perusteella polkea toisen oikeuksia, niin kai kyseinen henkilö sitten tajuaa ajavansa samaa uskonnon vaikutusta lakiin ja politiikkaan periaatetta, jota joissain muslimi maissa esimerkiksi harjoitetaan? Nyt, jos joku tähän aikoo heittää jotain vaikka kristinuskon paremmuudesta muihin uskontoihin verrattuna niin haista paha kukkanen (olipas Marika kypsä reaktio)! Lisäksi on valloillaan sellainen kuin uskonvapaus. Jos tiettyä uskontoa käytetään sitten lainmuodostuksessa, niin miten sitten ne henkilöt joihin se laki vaikuttaa, mutta jotka harjoittavat jotain muuta uskontoa tai ovat ateisteja. Eikö se ole heitä kohtaan epäreilua? Mielestäni jokaisella onkin oikeus uskoa mihin haluaa - mun puolesta voi vaikka palvoa pääsiäispupua ja porkkanoita, niin kauan kunhan sitä ei käytetä syynä toisten tasa-arvon ja ihmisoikeuksien polkemiseen, tai yleensäkään mihinkään pahaan (idealistinen maailmanparantaja täällä hei!).

Lopuksi on tietenkin vielä tämä kysymys lapsista. Itsellänihän niitä ei ole, mutta käsittääkseni tärkeintä lapselle on se turva ja rakkaus. Onko sillä siis todella väliä tuleeko se turva ja ehdoton rakkaus kahdelta mieheltä, kahdelta naiselta vai mieheltä ja naiselta? Paljon olen kuullut argumentteja siitä, että lapsella pitäisi ehdottomasti olla äiti ja isä. No kiva, mutta eihän lapsilla muutenkaan läheskään aina ole juuri naispuolista äitiä ja miespuolista isää. Ja vaikka olisikin molemmat niin eihän sekään takaa sitä, että he olisivat jotenkin parempia tai enemmän läsnä tai paremmin rakastavia tai kasvattavia. Luin jostain netin syövereistä kommentin, jossa puhuttiin siitä kuinka lapsi voi kokea lainsäädännön häntä kohtaan vääräksi, jos se sallii kahden naisen tai kahden isän vanhemmiksi. Nyt oikeasti, pieni lapsi rakastavassa perheessä varmaan joo hei miettii, että "WTF? Mulla on kaksi mutsia..Suomen lainsäädäntö aiheutti mulle traumat!"

Faktahan on, että tuli tämä adoptio-oikeus tai ei, niin se ei tarkoita etteikö niin kutsuttuja sateenkaariperheitä olisi ja tulisi tulevaisuudessakin olemaan. Se ei myöskään tarkoita voimaantullessaan, että kaikki nyt vaan kävelisivät jonnekin toimistoon sisään ja tulisivat sieltä jonkun suloisen vaavin kanssa vartin päästä ulos. Itse ainakin luotan asian parissa työskentelevien ammattitaitoon. Eiköhän heillä ole tarvittavat välineet ja kriteerit määrittämään ketkä sopivat adoptiovanhemmiksi ja ketkä eivät. Oli potentiaalisten vanhempien sukupuoli sitten mikä tahansa. Sitten on myös näitä kommentteja, että jos lapsella on samaa sukupulta olevat vanhemmat niin heistäkin tulee sitten homoja ja lesboja. Okei, jos vanhemmilla on niin suuri vaikutus tähän asiaan, niin voisiko joku sitten selittää mulle miten heteropariskuntien joistain lapsista tulee sitten homoja tai lesboja? Ja mitä sitten vaikka tulisikin?

Eli, jos joku ei sitä jo tuosta tekstistä poiminut niin mielestäni tämä alkaa olla jo idioottimaisen noloa. Myönnettäköön, että olen aina ollut jonkin verran idealistinen, mutta ei sillä kuitenkaan pitäisi olla tasa-arvon suhteen mitään väliä oletko idealistinen vai et. Tasa-arvo kuuluu kaikille. Ei siitä loppujen lopuksi ole kauaakaan, kun naisilla ei vielä länsimaissakaan ollut äänioikeutta tai kun avioliitot mustien ja valkoisten välillä olivat kiellettyjä. Asioita, jotka nyt tuntuu todella takapajuisilta ainakin länsimaissa. Toivottavasti omat lapsenlapseni voivat joskus päivitellä näiden lisäksi niitä outoja aikoja, kun Suomessa vatvottiin tasa-arvoisesta avioliittolaista vielä senkin jälkeen, kun monet muut maat olivat sen hyväksyneet.

Huh, tulipas jotenkin tyhjä olo tämän avautumisen jälkeen. Nappasin tähän loppuun vielä ylen sivulta aika tuoreen kartan, jossa näkyy tasa-arvoisen avioliittolain hyväksyneet maat. Eduskunta käsittelee asiaa marraskuun lopussa. Eiköhän olisi jo aika saada Suomikin tuolta pimennosta väritettyä? Vai minkälaisia mielipiteitä teillä on tästä asiasta? Kaikenlaiset (rakentavat) kommentit ja mielipiteethän on aina tervetulleita, oli ne sitten mitä tahansa.

Luomisen tuskaa

Uusi periodi ja sen mukana useampi aamuluento alkoi viime viikon maanantaina. Mä olen aina halunnut olla sellainen aamuvirkku ihminen, joka sulavasti leijuu aamuisin sängystä ylös tekemään aamupalaa ja lukemaan päivän lehteä. Lähtee mukavan ajoissa töihin/yliopistolle virkeänä ja aloittaa päivänsä tehokkaasti. Valitettavasti, mä olen sellainen jonka puhelimessa on monesti aamuisin viisi eri herätystä ja sekään ei aina takaa, että oikeasti nousisin tarpeeksi aikaisin. Sen sijaan, että sulavasti leijuisin sängystäni virkeänä uuteen päivään kampean sieltä itseni nyrpeän peikon näköisenä (fakta, sänkyni vieressä on peili josta näen tämän näyn lähes joka aamu) ja yleensä enemmän tai vähemmän myöhässä. Tämä tarkoittaa sitä, että usein aamuni alkavat Boltmaisilla spurteilla ympäri asuntoa ja huipentuvat siihen kun nälkäisenä ja huohottavana saavun yliopistolle. Näin kävi myös viime viikolla lähes joka aamu ja sehän se vasta ottikin päähän.

Ei kuitenkaan niin paljoa kuin viimeiselle mahdolliselle viikolle tehtäväksi jättämäni kansainvälisen politiikan teorian ja metateorian oppimispäiväkirja. Yhdeksän sivua omaa pohdintaa kahdeksasta luennosta, kuinka hankalaa se nyt voi muka olla?

Sanotaan vaikka niin, että loppuviikosta yritin jo motivoida itseäni parempiin suorituksiin lasillisella viiniä. Alkon täti tosin kun kysyi mihin tarkoitukseen olin viiniä etsimässä sanoin, että ihan vaan seurustelujuomaksi. Jotenkin se kuulosti paremmalta kuin katsos kun mun pitäisi kirjoittaa yksi oppimispäiväkirja. Jotain lisäosviittaa saattaa myös antaa se, että whatsappissa yksi viikon käytetyimmistä "kuvistani" oli se hymyilevä ruskea kakkakikale, jota käytin ahkerasti keskusteluissa kuvaamaan luomistyöni edistymistä ja tulosta.

Homma ei ihan luistanut toivomallani tavalla, joten ajattelin tehdä itselleni seuraavana päivänä romanttisen kattauksen ja kokeilla uudestaan. Juu ei. Tiedän, että osasyy tälläisten töiden takkuiluun on usein se sisälläni asuva pieni mutta pippurinen puoli, joka tykkää näissä asioissa tavoitella täydellisyyttä. Yritä siinä sitten saada jotain kirjoitettua, kun tuntuu, että pitäisi joka kerta tuottaa vähintään jotain Nobelin palkinnon arvoista tekstiä. Hassu lasillinen viiniä päivässä ei muuten mitenkään avannut luovuuden kanavia (vaikka hyvää se toki oli). Olisi varmaan pitänyt vetää koko punkku kerralla ja kokeilla sitten.

Kuitenkin deadline läheni ja sinne tiedostoon oli pakko saada jotain. Niimpä jossain vaiheessa heitin kaikki standardit ikkunasta ulos ja ryhdyin runoilemaan.

"Jos ajatellaan kansainvälisen politiikan teorioiden tarjoavan tapoja laajentaa näkökykymme rajoja ja ymmärtää maailmaa, voiko silloin olla yhtä paljon oikeita totuuksia kuin on teorioitakin? Toisaalta, mistä voimme tietää, että ne ovat oikeita totuuksia eivätkä vain virheellisten teorioiden luomia näkökulmia maailmasta? Missä määrin kansainvälisessä politiikassa on todellisuutta, joka on havainnoistamme riippumatonta?"

"Näiden kysymysten pyörittelyn äärellä luennollakin esitetyn pragmatismin ja instrumentalismin “älyllinen laiskuus” tarjoaa minusta ajoittain houkuttelevan vaihtoehdon kansainvälisen politiikan ontologisten ja epistemologisten kysymysten äärellä."

 "Kaiken kaikkiaan luento sai minut toteamaan ettei minusta tule poliittista filosofia."

Ainakin olin tuossa viimeisessä lauseessa täysin rehellinen siitä mitä olin oppinut.

Kahden jälkeen perjantain ja lauantain välisenä yönä se oli sitten ahkeran tuskailun ja hiusten haromisen jälkeen (ihme että on vielä edes noinkin paljon hiuksia päässä) aika lailla valmis. Nuutunut olo ja kökkö fiilis, mutta tulipahan tehtyä. 

Ehkä voisin ensi kerralla harkita vastaavien töiden tekemistä kurssin mittaan sen sijaan, että jättäisin ne viime tinkaan. Mites te? Onko teillä tapana useinkin jättää asioiden hoitamiset viimeisiin hetkiin vai onnistutteko oikeasti tekemään hommat ilman viime hetken paniikkeja?

Huomioita Suomessa opiskelusta

Te olette pyydelleet hirmuisesti ajatuksia/huomiota Suomessa opiskelusta Skotlannissa opiskelun jälkeen, joten ajattelin vihdoin kirjoitella siitä vähän. Tämän tyylisiä tekstejä on varmasti vielä tulossa lisääkin, mutta ajattelin nyt tähän ensimmäiseen kerätä tiivistetysti joitain sekalaisia huomioita, jotka päähän on näiden ensimmäisten kahden kuukauden aikana putkahtanut.

Akateeminen vapaus

Tästähän on nyt aivan pakko aloittaa. Sanoisin, että Skotlannissa opiskellessa ei oltu niin kutsuttua akateemista vapautta nähtykään. Toki Skotlannin yliopistot ylpeili ja käytti valtteinaan Englannin yliopistoihin verrattuna sitä, että oltiin niinkin joustavia, että pystyt hei opiskelemaan vähän paria sivuainetta. Suomi tai ainakin Tampereen yliopisto täysin vapaalla sivuaineoikeudellaan vetää tässä Skotlannin yliopistoja kyllä pataan ihan 100-0. Omalla kohdallani tämä tarkoittaa sitä, että niiden pakollisten kansainvälisen politiikan maisteritason opintojen (niistä vaikka toiste lisää) lisäksi opiskelen nyt kauppatieteitä ja kielikeskuksen kautta ranskaa. Johtamiskorkeakoululla (kauppatieteet, hallintotieteet ja politiikan tutkimus) on nk. yhteisiä teemakokonaisuuksia, joista itse haluaisin vielä saada kunnianhimoisesti kasaan merkinnän kolmesta, joten omasta opintosuunnitelmasta löytyy lisäksi myös pari hallintotieteen kurssia. Jos olet oikein utelias, voit käydä kurkkaamassa näitä teemakokonaisuuksia täältä. Nämä kaikki ylimääräiset opinnot tarkoittavat sitä, että kokoon tulee luultavasti huomattavasti enemmän opintopisteitä kuin mitä maisteriin tarvitsisi, mikä on jotain mitä esimerkiksi Skotlannissa opiskellessa ei tapahdu (voi tapahtua).

Toisaalta joku saattaa myös nähdä tämän valinnanvapauden huonona asiana. Voihan se pistää vähän pään pyörälle, aiheuttaa hieman valinnanvaikeutta sekä mahdollisesti venyttää valmistumista. Paljon kuitenkin riippuu ihan omasta asenteesta ja tavoitteista. Itse kuitenkin todella arvostan nyt sitä, että saan käydä juuri niitä kursseja pakollisten opintojen ohella, joita haluan.


Kurssien suorittaminen

Siinä missä Skotlannissa suoritin suurimman osan kursseista esseillä, täällä keskitytään selkeästi enemmän tentteihin ja niihin kuuluisiin reflektoiviin oppimispäiväkirjoihin. Olen aina pitänyt esseistä enemmän, mutta ei tuo tenttiminenkään nyt kovin pahalta tunnu. Varsinkaan, kun tietää, että on mahdollisuus uusia. Helpottaa tälläisen pienen perfektionistin stressiä huomattavasti. Aika moneen kurssiin siis kuuluu juurikin tuo tentti ja oppimispäiväkirja. Proffat/luennoitsijat tuntuvat olevan erittäin joustavia ja ymmärtäväisiä palautuspäivien suhteen. Joitain kursseja voi taas suorittaa vaan tekemällä sähköisen tentin aika lailla silloin kun se itselle parhaiten sopii.

Tuo sähköinen tenttijärjestelmä on muuten loistava. Yliopistolla on pari tietokonetilaa, jotka on varattu sähköisiä tenttejä varten. Netin kautta voi varata omilla tunnuksilla ajan sähköiseen tenttiin: järjestelmässä pääset valitsemaan päivän välillä maanantai-lauantai sekä kellonajan jolloin haluat mennä valitsemasi tentin tekemään. Kaikissa Suomen yliopistoissa tämä ei ilmeisesti ole läheskään yhtä laajasti käytössä ja Tampereenkin yliopistossa yleisyys vaihtelee, mutta ainakin politiikan tutkimuksen tenteistä lähes kaikki (jos ei jopa kaikki) voi suorittaa sähköisellä tentillä.

Ihanan vapaata ja mahdollistaa täysin oman aikataulun. Vaarana toki on, että päätyy lykkäämään tenttejään aina vaan myöhäisemmäksi. Hyvä ajankäytön suunnittelu ja edes jonkinlainen itsekuri auttavat tässä kummasti. Mä olen muuten ainakin tuossa jälkimmäisessä välillä todella huono..

Kontaktitunnit

Skotlannissa tämä toki riippui ihan siitä mitä opiskeli, mutta omalla kohdallani ainakin kahtena viimeisenä vuotena kontaktitunteja oli maksimissaan kuusi viikossa. Ei kovin huima määrä. Täälläkin kontaktituntien määrään voi vaikuttaa se, että mitä opiskelee mutta myös omat kurssivalinnat omien oppiaineiden sisällä. Jos en suorittaisi näitä kaikkia ylimääräisiä opintoja, niin ei mun kauheasti tuolla yliopistolla tarvitsisi pyöriä. Ensimmäisessä periodissa kontaktitunteja viikossa taisi olla 15, ja tässä toisessa periodissa niitä olisi näillä näkymin parhaimmillaan (riippuu aina vähän viikosta) parikymmentä. Käytännössä nuo luvut eivät ihan pidä paikkaansa, koska kaikkiin luentoihin kuuluu ns. akateemin vartti, jotta luentojen väliin mahtuu jonkinlaiset tauot. Kammotuspäivänä vielä mainittakoon tämän periodin tiistain 12-20 luentoaikataulu. Itsepähän olen kurssini valinnut.

Suomeksi opiskelu

Tätä kammosin aluksi aika paljonkin, mutta yllättävän hyvin sekin on lähtenyt käyntiin. Huomaan itse asiassa, että luentomuistiinpanojen tekeminen on aavistuksen verran helpompaa suomeksi. Toki väliin eksyy aina pari englanninkielistä sanaa, kun ei ole luennon aikana välttämättä aikaa jäädä hakemaan mitenkäs se jokin asia nyt suomeksi ilmaistaankaan. Tekstien kirjoittaminenkin on lähtenyt suomeksi yllättävän hyvin rullaamaan, vaikka pakko myöntää, että kaikenlainen höpötys kuulostaa omaan korvaan suomeksi aina tuplasti pahemmalta kuin englanniksi. Lisäksi jotkin suomen kielioppisäännöt (varsinkin pilkutus) ovat vielä aika hakusessa, mutta tässähän ne taidot kehittyvät!

Yliopistolounas

Ei ehkä sinänsä liity opiskeluun, mutta on suuri osa yliopistolla hengailua ja lisäksi täytyyhän ahkeran opiskelijan saada hieman polttoainetta. Yliopistolounas on täällä myös hyvin erilainen kuin Skotlannissa. Siinä missä ainakin Glasgown yliopistolla maksoin muistaakseni helposti lähemmäs, tai yli, vitosen jostain valkoisesta pastamössöstä tai vastaavasta (puhumattakaan, että olin varma, että kokki käytti lähes kaikkiin ruokiin jotain samaa kastiketta) niin täällä lounaan saa opiskelijakortilla hintaan 2,6 €. Lounasravintoloita yliopistolla on useampia ja yleensä löytyy aina jotain jota tekee mieli syödä. Toki taso hieman vaihtelee, mutta aina löytyy jotain vähintään ok- ruokaa ja usein on jotain super herkullistakin. Itselläni (enkä kaveriporukastani ole ainoa) on tapana yleensä valita se kalavaihtoehto. Lisäksi halvan hinnan vuoksi monet käyvät yliopistolla lähes päivittäin syömässä ja siksi se onkin mukava tapa tavata kavereita.

Proper comeback

Mä pohdin pitkään sitä tulisinko vielä jatkamaan tämän blogin kirjoittamista. Olen ollut innoissani tästä jokseenkin uudesta vaiheesta elämässä ja aina välillä on tullut mieleen kuinka olisi hauska kirjoittaa niistä asioista täällä. Ajatuksen tasolta se ei kuitenkaa ole kauheasti edennyt. Aina on tullut jotain ns. parempaa tekemistä. Joskus se parempi tekeminen on rehellisesti sanottuna ollut tv:n tuijottaminen sorbettijäden kanssa, joskus opiskelu, joskus sosiaaliset riennot uusien ja vanhojen ystävien kanssa..Pointtina siis se, että aina on ollut jotain joka on sillä hetkellä tuntunut tärkeämmältä tai palkitsevammalta kuin blogin kirjoitus. Olen saanut ystäviltä aika paljonkin patistusta siihen, että pitäisi päivittää sillä he ainakin tykkäävät tätä lukea, mutta tänne palaaminen vaati silti vielä vähän pohdiskelua. Päätin nimittäin, että jos vielä palaan blogin pariin niin teen sen sitten kunnolla. Ei mitään yksi sinne päin tehty postaus ehkä kerran kuukaudessa meininkiä, vaan jos aion päivitellä niin teen sen sitten kunnolla.

Te fiksut ihmiset voitte ehkä arvata, että kerran nyt kirjoittelen tänne niin olen päättänyt valita jälkimmäisen vaihtoehdon: eli jatkan kirjoittelua ja teen sen kunnolla. Onhan tälläinen kirjoittelu tavallaan terapeuttista joskus (joskin näin julkisesti enemmän tai vähemmän sensuroitua) ja näistä muotoutuu tavallaan hauska kuvallinen päiväkirja omaksikin iloksi. Iloksi, tai kauhuksi. Riippuen ihan siitä miten joskus tulevaisuudessa näitä kaikkia ihme höpötyksiä lukeekaan. Mikään tosin tuskin on samalla tavalla yhtä kamalaa ja hauskaa kuin vanhojen yksityisten päiväkirjojen lukeminen. Se yhtäaikainen nostalgia ja myötähäpeä on vaan jotain sanoinkuvaamatonta.

Olen jo vähän luonnostellut mistä ainakin haluan pian kirjoittaa, ja voinkin kertoa että luvassa on ainakin sitä jo aikoja sitten toivottua pohdintaa opiskelusta Suomessa ulkomailla opiskelun jälkeen. Ajattelin siihen liittyen myös hieman valottaa mitä ajattelin täällä opiskella ja milloin ajattelin valmistua (näinkin nimittäin pitää kai joskus tehdä.) Tämän lisäksi haluan esitellä vähän asuntoanikin lisää teille kaikille. Nyt kun kerrankin asunto kohdallani ei tarkoita pientä huonetta jossa on kokolattiamatto ja piiloon maalattu vesivaurio seinässä. Tämäkään opiskelijayksiö ei ole vielä 'valmis', en esimerkiksi edelleenkään ole saanut hankittua mattoja tai ruokatuoleja keittiöön, mutta jotain edistystä on tapahtunut. Eikös sisustus muutenkin ole vähän sellainen ikuisuusprojekti? Lisäksi pian on vihdoin luvassa pari ulkomaanmatkaa! Ensimmäinen reissu suuntautuu marraskuun alussa yhteen Euroopan pääkaupungeista, jossa en ole ikinä ennen käynyt, mutta joka taitaa kuulua ehdottomasti must see paikkoihin. Toisen matkan kohteena on eräs minulle rakas Euroopan pääkaupunki, mutta tätä en melkein edes laskisi omalta kohdaltani ulkomaanmatkaksi. Tässä vaiheessa jokainen tätä blogia vähänkin lukenut osaa varmaan arvata mistä kaupungista on kyse?

Lopuksi lupaan, että kuvat palaavat myös kehiin heti seuraavasta postauksesta eteenpäin. En ehtinyt tähän etsimään mitään kuvallista piristystä ja halusin saada tekstin 'ulos' ennen jumalaisen mukavaan sänkyyni käpertymistä.

Huomenna pitäisi suunnata heti aamusta kirjastoon ja siitä sitten kv politiikan teoria ja metateoria- luennolle. Siinä välissä aion käydä selvittämässä mikä on yliopiston ruokalan käsitys Tom Yam kalakeitosta..sitä nimittäin näyttäisi olevan yhtenä ruokavaihtoehtona. Vähän ehkä epäilyttää..

Opiskelijaelämää

Täällä on nyt asusteltu ihan virallisesti Tampereella ja vietetty 'maisterifuksin' opiskelijaelämää hieman yli viikko. Tästä statuksesta löytyy todisteena lompakossa oleva tälläinen vankikarkurin kuvalla varustettu sininen kortti jolla pääsee taas vuoden tauon jälkeen käsiksi kaikenlaisiin alennuksiin, joista allekirjoittanut tällä hetkellä arvostaa eniten halpaa ja perushyvää 'kouluruokaa.'

Itse asiassa ilman sitä halpaa ja kätevää kouluruokaa oma ruokavalioni olisi luultavasti viime aikoina koostunut lähinnä pelkästään yhdistelmästä epäterveellisiä suolaisia naksuja, hesburgerin ja mäkin äklöjä aterioita, kuppinuudeleita, limua ja alkoholia. Sekaan on satunnaisesti osunut lähinnä aamuisin myös ruisleipää ja omenoita. Tämä ei johdu siitä, että olisin päättänyt tehdä totaalisen u-käännöksen ja alkaa vannomaan eineksien ja pikaruuan nimeen vaan siitä, että aika ei yksinkertaisesti ole meinannut riittää.

Mistä päästäänkin sujuvasti viikon tapahtumiin eli siihen hyvin aktiiviseen sosiaalisen elämään jota yliopiston alussa harjoitetaan. En ollut aluksi ihan varma tulisiko kovinkaan moneen tapahtumaan mentyä; olinhan kuitenkin vetänyt aikoinani jo Britannian fuksimenot eikä jatkuva biletys huomattavasti nuoremmassa seurassa välttämättä kuulostanut mitenkään älyttömän houkuttelevalta. Kävi kuitenkin niin, että mukavat ihmiset ja yliopiston politiikan ainejärjestön iltakoulun tapahtumat ovat vieneet vähän mennessään..

Tähän on erityisesti vaikuttanut se, että meillä on loistava pieni 'maisterifuksien' porukka ja ollaan 'integroiduttu' hyvin todella lyhyessä ajassa. Hieman yli viikon sisään on nyt mahtunut mm. saunailta, poliittisen musiikin visailua, yliopiston akateemisen vuoden avajaiset ja viimeisimpänä amazing race skaba johon meidän joukkue lähti toteuttamaan hyvin selkeää taktiikkaa: lahjonta toimii aina. Koska ollaan vanhoja niin ei kuviteltu missään vaiheessa, että meillä olisi hyvistä lahjuksista huolimatta mitään mahdollisuuksia voittoon joten pidettiin koko kisan ajan prioriteetit kunnossa. Pysähdyttiin siis matkalla tyynesti kauppaan hankkimaan lisää nesteytystä ja mäkkiin nappaamaan vähän purtavaa.  Tästä huolimatta oltiin lopussa aika hapoilla, mutta hauskaa ainakin oli. Siitäkin huolimatta, että olen jo jonkin aikaa ollut tulossa kipeäksi ja tuntuu kuin joku olisi tunkenut hieman oikealle päin vinoon kasvavan kaktuksen mun kurkkuun.

Jos joku siellä nyt kuvittelee, että siellä se Marika juhlii koko ajan kännipäissään pilkkuun asti niin joudun tuottamaan pettymyksen. Kahta tapahtumaa lukuunottamatta olen ollut kiltisti kotona ennen puoltayötä eikä krapulastakaan olla vielä missään vaiheessa kärsitty. Tämä toki saattaa vielä muuttua, mutta toistaiseksi tapahtumat on vedetty läpi hauskaa pitäen, kohtuutta kuitenkaan unohtamatta. Näkyy se siis jossain, että tässä ei vietellä fuksina ensimmäisiä opiskelijabileitä ja mukavuudenhalu voittaa armottoman väsymyksen ja huonon olon.

Sosiaalisen aspektin lisäksi olen ollut vähintäänkin yhtä innoissani uusista opiskelukuvioista ja ihanasta yksiöasumisesta. Tähän mennessä kaikki on toistaiseksi mennyt jopa reilusti yli odotusten. Mutta palaan näihin kuvioihin tarkemmin hieman myöhemmin. Nyt alkaa nälkä jo kovasti vaivaamaan ja koska mulla on jopa aikaa niin ajattelin ottaa siitä ilon irti ja ihan kokata itse jotain. Mitä luksusta!

Kurkistus kotiin

Kesän riennot veivät heinä-elokuussa täysin mukanaan ja viipotin innoissani ympäriinsä nauttien vapaahetkinä (eli niinä hetkinä joina en hikoillut läkähdyttävässä tehtaassa töissä) aivan upeista ilmoista, auringosta, jätkistä, kylmistä juomista, loistavasta seurasta, kaupunkifestareista, uimisesta ja hyvästä ruuasta. Näistä on varmasti vielä tulossa tämän kuukauden aikana jonkinlainen kesäkollaasi jolla on sitten hyvä sanoa heipat kesälle ja toivottaa syksy taas avosylin tervetulleeksi..allekirjoittanut kun sattuu rakastamaan syksyä. Mutta nyt ajattelin palata näille aalloille tarjoamalla pienen kurkistuksen uuteen kotiini, jonne virallisesti asetun asumaan aika tarkalleen viikon päästä. En malta odottaa!

Kyseessä on siis Tampereella mukavan kävelymatkan päässä Tampereen yliopistosta sijaitseva viihtyisä yksiö, josta löytyy neliöitä 37. Loistavan kokoinen yhdelle nuorelle naiselle. Aloin vähitellen laittamaan asuntoa kuntoon heinäkuun lopussa ja, vaikka operaatio onkin joiltain osin vielä  aika vaiheessa niin paikka alkaa jo vähitellen todella näyttää ja ennen kaikkea tuntua ihanalta omalta kodilta! Enemmän kuvia luvassa sitä mukaa kun projekti etenee.

I thought I'd share a small sneak peek of my new home with you! There's still quite a bit to do but the place is really starting to look and most of all feel like a lovely home. I'll be officially moving there in a week and honestly can't wait. More pictures to follow once the project proceeds..

a Stunning sunset and some talk about wet hair..

12 työpäivän putken jälkeen pääsin vihdon nauttimaan vapaasta viikonlopusta. Perjantaina tapasin yhden pitkäaikaisimmista ystävistäni pienen viinilasillisen ääressä. Viimeisimmästä tapaamisesta oli venähtänyt aivan liian pitkä aika ja oli jo korkea aika päivittää toisemme ajantasalle kesäkuun tapahtumista. Parisuhdekiemuroiden ja sinkkuelämän ihmeellisyyksien puimisen lomassa ehdin nautiskella Seurahuoneen fiinimmästä lihamuki versiosta (niiin hyvää!) ja harrastaa hieman ohikulkijoiden vilkuilua. Bongattiinkin itse asiassa eräs aivan upea nainen, siis Wow, olispa mullakin sellanen kroppa. Sellaiset wow miehet olivat tosin näyttäneet kadonneen jonnekin..Parin tunnin lähes tauottoman höpötyksen jälkeen päätettiin piipahtaa vielä satamassa, jonne osuttiin täydellisesti ihailemaan yhtä upeinta auringonlaskua jonka olen ikinä nähnyt.

Olen aina ollut aikamoinen haaveilija, ja aikamoisena haaveilijana rakastan auringonlaskuja. Se tunnelma, värit ja jonkinlainen rauhallisuus on aina mieletöntä, ja voisinkin hiljaa itsekseni (tai miksei myös hyvässä seurassa) katsella niitä tuntitolkulla. Niin ja ottaa niistä miljoona lähes identtistä kuvaa..koska hei kyllähän se aina vähän muuttuu!?

Suunnattiin auringonlaskun loppuvaiheilla jo ennen pimeän tuloa kiltisti kotiin ja kohtalaisen aikaisin nukkumaan, allekirjoittaneen täytyi säästää voimia vielä lauantaillekin jolloin ohjelmassa oli hyvää ruokaa ja drinksuja (mä alan kohta kuulostamaan jo melkein alkoholistilta..) sekä auringonpaisteesta nauttimista toisen ystävän kanssa. Tämän nuoren neidon kanssa tavattiin itse asiassa joitain vuosia sitten kesätöissä, paikassa jossa 'ylläri ylläri' ollaan molemmat tänäkin kesänä. Osutaan töissä samaan vuoroon harmittavan harvoin ja selvänä naisvähemmistönä molemmilla tuntuu kertyvän jos jonkinlaisia miespatoutumia, joita on aina hauska päästä huumorin värittämänä purkamaan parin lasillisen parissa. Suunnattiin siis tällä kertaa yllättävän herkullisten salaattien ja aina yhtä namien mansikka margaritojen jälkeen kävellen satamaan..korkkareissa, josta onnistuttiin hetken epätoivoisen haahuilun jälkeen löytämään yhdeltä terassilta vapaat paikat. Tässä vaiheessa kirosin housuvalintaani, sillä suoraan lämmittävä auringonpaiste ja kireät farkut eivät ole mikään täydellinen pari, hikinen pari kyllä. Ehkä vähän otti päähän sillä olin lähtiessäni ollut olevinani kamalan fiksu, 'kyllä siellä ysiin mennessä viilenee.'  No ei perkele viilennyt! Samalla kun yritin elegantisti estää farkkujani liimautumasta ihooni limaisesti pysyvästi kiinni, aloitettiin juoruilu viime aikaisista tapahtumista ja tulevien seikkailujen suunnittelu.

Ilta sujui hauskoissa merkeissä ja kahden aikoihin seistiin pirun pitkässä taksijonossa naureskelemassa vähän kaikelle. Ajateltiin siinä samalla 'hyötykäyttää' aikaamme ja pohtia miten voisimme mahdollisesti saada itsemme perjantain aamuvuorosta kätevimmin ja nopeiten Tampereelle nauttimaan  Tammerfestin tunnelmasta. Oltiin ehkä vähän säälittävän ylpeitä itsestämme kun hetken pohdinnan jälkeen oltiin keksitty 'loistava' suunnitelma, johon kuului puolikkaan vapaapäivän pyytäminen töistä, kotona pikasuihkussa käyminen ja sitten vaan märillä hiuksilla autoon kun siinähän ne kuivuu eikä tarvitse käyttää aikaa edes hiustenkuivaajan käyttöön. Ehdin vielä kiroamaan niitä muka mukavia korkkareitani, vannoen tulevaisuudessa aina ballerinojen nimeen, kun takaa kuului todella närkästynyt tokaisu 'ei sillä että kiinnostaisi kuunnella mitä vieraat puhuu, mutta olen tässä kuunnellut ja eikö teillä ole elämässä isompia ongelmia kuin märät hiukset.' Mähän meinasin jo tässä vaiheessa revetä nauramaan, kun näin  ystäväni kasvoille nousseen närkästyneen kylmän ilmeen. Pokka kuitenkin onneksi piti ja sillä aikaa kun ystäväni kysyi kyseiseltä takanamme yksin seisseeltä leidiltä miksi vaivautua sitten kuuntelemaan, yritin vaan katsella muualle ja keskittyä tarkastelemaan vieressä ollutta puuta. Tämä toimi kunnes nainen, jota olin muuten luullut jonkin verran yli 30 vuotiaaksi, katseli meitä kuin huonosti käyttäytyviä pikkutyttöjä päätti tokaista 'näin lähemmäs kolmekymppisenä en voi kuin ajatella että oonko mäkin joskus ollut tollanen.' Sitten alkoi mahdoton suupielten nykiminen..ai miksikö?

Aloitetaan vaikkapa siitä, että minähän alan näin vielä tänä vuonna 27 täyttävänä olemaan myös vähitellen lähempänä kolmeakymmentä kuin esimerkiksi kahtaviittä, joten koko paheksuva kommentti sai ihan uusia hauskoja ulottuvuuksia päässäni. Toisekseen tämä ei todellakaan ollut ensimmäinen kerta tällä viikolla kun allekirjoittanutta epäillään jokseenkin junnuksi. Viikon hauskin tapahtuma oli nimittäin ollut, kun yövuoron jälkeen marssin aamu kuudelta läheiselle Nesteelle ostamaan isälleni nimipäivälahjaksi arpoja ja voi kyllä, myyjä katseli hetken epäilevästi ja pyysi sitten nähdä henkkarit!! Onneksi olen aikoja sitten hyväksynyt sen faktan, että saan näyttää henkkareitani varmaan vielä seuraavat kymmenen vuotta (jollei jotain yllättävää rupsahtamista tapahdu) ja kannankin niitä siitä syystä siis ihan aina mukanani. Tästä on nyt irronnut useammatkin naurut ja vitsikkäitä kyselyjä siitä mitä kasvovoidetta oikein mahdan käyttää.

Mutta ennenkaikkea vastauksena kyseisen naisen kysymykseen niin ei, minulla ei todella ole elämässä suurempia ongelmia. Enkä nyt kutsuisi sitä puhetta märistä hiuksistakaan ongelmaksi. Pitäisikö olla? Vai olisiko meidän omien isojen ongelmien puuttuessa ollut parempi keskustella taksijonossa vaikka sodista, nälänhädästä ja ilmastonmuutoksesta? Olen tällä hetkellä pääasiassa oikein onnellinen ja tyytyväinen päätöksiin joita olen viime aikoina tehnyt. Koska siitähän onnellisuus aika paljon kumpuaa; siitä mitä päätät tehdä elämälläsi ja miten asennoidut kaikkeen. Toki voisin kehitellä vaikka kriisin siitä kuinka olen 'pian' 30 ja ystävistäni lähes ainoa sinkku tai siitä, että olen viime aikoina syönyt niin paljon herkkuja että tunnen itseni löllöksi (vaikka moinen tunne taitaa mennä kerran kuussa hetken piikkiin) tai siitä, että en vieläkään tiedä varmasti mitä haluan joskus tehdä työkseni. Mutta miksi kehittelisin? Kauheasti vaivaa ja hyväntuulisena on vaan niin paljon mukavampaa ja helpompaa. Taidan siis vastaisuudessakin höpötellä ikijunnun näköisenä taksijonoissa märistä hiuksista ja varpaita painavista kengistä.

Jos kyseinen nainen ei olisi ollut niin äkäisen näköinen niin olisin kauniisti ehdottanut häntä kokeilemaan hymyilemistä ja suositellut perään sitä selkeästi toimivaa kasvovoidettani. Se voide muuten on Cliniquen super defense SPF 20, siltä varalta että haluatte tietää..

Mökkeilyä

Juhannusviikonloppu mökillä oli aivan huippu; pelkkää rentoutumista hämärät mökkivaatteet päällä eikä huolen häivää mistään. Ainoat itikanpurematkin tuli jonkun sisälle kierosti livahtaneen itikan toimesta joka yön aikana oli imassut mun sisäreiteen kolme paukamaa niin, että se näytti ihan itikka selfieltä. Sen verran tyylikäs se oli että annettakoon tämän kerran anteeksi. Mutta oikeasti tämä viikonloppu toimi loistavana muistutuksena siitä, että ainoa oikea tapa viettää juhannusta on tehdä se rennosti mökillä!

Näissä maisemissa ja tunnelmissa olisin kyllä mielelläni viettäny koko loppukesän..

The midsummer weekend at mökki was amazing, just what I needed; no worries, just complete relaxation wearing bit weird but super comfy clothes and eating tons of good food. Only mosquito bites I got this time were done my a sneaky individual that got in to the mökki and decided to make a bite selfie of itself into my inner tight..it actually looked pretty cool. Mosquito did it with style so just for this once I can forgive it..But seriously I was truly reminded by the fact that the only real way to spend a midsummer is to do it by relaxing at a summer house (mökki that is) by a lake!

To be honest I would have been more than happy to stay there for the rest of the summer..

..työt kuitenkin kutsui ja tämä city tyttö joutui palaamaan takaisin luontaiseen elinympäristöönsä kaupunkiin. Kotimatkalla oli kuitenkin selkeästi vielä mökkiviboja ilmassa. Todella tyylikästä:

..However, work called so this city girl had to leave the wonderful country life and return back to her natural environment. Tho, there were clearly some signs of mökki life going on on my way home. Super stylish:

Mökille väsynyt meisseli otsassa

Kuten varmaan nopeasti tulee selväksi niin tämä on täysin suunnittelematon postaus (jonka kuvitukseni toimii random valintoja puhelimesta), puhdasta ajatusvirtaa mukavasti 11 työpäivän putken jälkeen, kiireisen ja vattumaisen iltavuoron perään. Olisin nyt ihan totaalisesti meisseli otsassa, niin sanotusti, mutta väsyttää niin pirusti etten oikein jaksa edes olla kunnolla vattuuntunut. Pääsin juuri siis kotiin ja napsin nyt vaan väsyneesti ananasta kulhosta naamaan ja kuuntelen kun Perälä vetää suomipopilla yhden miehen showta. Toisesta huoneesta kantautuu jalkapallo-ottelun tuottama älämölö. Go England! Vai meneekö se niin kun Skotlannissa olen asunut, että pitäisi aina kannustaa juuri sitä joukkuetta joka pelaa Englantia vastaan?

Mulla olisi vaikka mitä postausideoita esimerkiksi sinkkuelämän 'pohtimisesta', yksiöni sisustusinspiraatiosta kuin tarinaa häijystä vuokranvälitysfirmastakin. Syy miksi näitä ja kaikkia muita ei ole vielä ilmaantunut aalloille on se, että läppärini on välillä suorastaan raivostuttava. En todellakaan ole kovin kärsivällinen tapaus joten voitte varmaan kuvitella kuinka vähän inspiroi alkaa tekemään yhtään mitään kun vähän väliä rakas mac:ini heittää kehiin sen surullisen kuuluisan 'pyörivän sateenkaaren.' Aikeissa on ollut ostaa uusi läppäri jo kuukausia, mulla itse asiassa on koko ajan se tilaussivu tuossa vieressä auki, mutta jotenkin olen asian kanssa hannaillut, vaikka tämä jumiikin. Niin kuin äsken, voi *piip piip piiiip*

Hei arvatkaa kuka klikkasi juuri uuden läppärin tilaukseen? *insert happy dance*

Huomenna lähden pitkästä aikaa viettämään rauhallista mökkijuhannusta vanhempieni ja pikkuveljeni kera. Kaikkihan sen varmaan tietää, että ilmat on ihan suoraan persiistä mutta en aio antaa sen haitata. Toki suunnitelmani rennosta uimapatjalla lillumisesta meni vähän uusiksi, mutta lämpöisiin ja mukaviin vaatteisiin käpertyminen takan edessä hyvä kirja kainalossa ei sekään kuulosta yhtään hassummalta. Varsinkaan kun takana on se 11 työpäivän putki, johon mahtuu myös tuplavuoroa ja kaikenlaisia vuoroja sekaisin (aamua, iltaa ja yötä). Säännölliset rutiinit ja unirytmihän kun ovat ihan yliarvostettuja..Rentoutuminen keskellä ei mitään kunnon grilliruuan kera tekee siis varmasti tälle neidolle hyvää.

Nyt vaan latailemaan kaikenlaisia hömppäkirjoja kindleen ja kunnon kamera lataukseen jos innostuisin ottamaan vaikka vähän kuvia Suomen mökkiluonnosta. Ensimmäisenä laukkuun menee tosin se tärkein mökkivaruste eli kunnon hyttysmyrkky.

Ihanaa juhannusta teille kaikilla missä ja miten sen vietättekin! Olettaisin, että uusi läppärini saapuu ilahduttamaan minua ensi viikolla ja siitä eteenpäin onkin sitten luvassa postauksiakin tasaisempaan tahtiin.

I'm wayy to tired to translate everything but to summarise: after working straight for 11 days (including double shifts) I finally have 3 days off, thanks to midsummer! I'll be heading out to a cozy summer house by a lake (naturally) with my parents and little brother. The weather is well..shit..but I won't let that bother me. It does force me to move from my plan A, which was enjoying sun and swimming to plan B, which includes comfy clothes, good food and reading, but I think I'll manage. Plan B doesn't sound bad at all, does it? I also finally lost it with my laptop and ordered a new one so starting from next week (I'm assuming I'll get it next week) I'll start posting more regularly as well. Jeih! Now off to find the essentials for tomorrow (mosquito repellant being the number one.) Have a lovely midsummer!

Kutsu fiilistelemään

Ajattelin nyt valottaa hieman enemmän päätöstäni valita Tampereen yliopisto seuraavaksi opiskelupaikakseni ja ylipäätään Suomi seuraavaksi asuinpaikaksi sillä tiedän, että se on ollut aikamoinen yllätys. En tee tätä siksi, että kokisin päätökseni tarvitsevan jonkinlaista perustelua tai oikeutusta vaan siksi, että olen itse innoissani ja niin sanotusti 'fiiliksissä' kaikesta mikä siihen liittyy ja haluan kertoa teille miksi näin. Ensin suosittelen kuitenkin kipittämään keittiöön hakemaan lemppari juotavaasi (oma valintani on tällä kertaa hieman tylsä jääkylmä vesi sitruunalla) ja asettautumaan läppärin kanssa mukavasti hyvällä fiiliksellä vaikkapa pehmoiselle sohvalle sillä tästä saattaa tulla aika pitkä lukutuokio. Valmista? Hyvä!

I thought I'd shed some light to my decision to accept the offer from the University of Tampere for next year, and well my overall decision to choose Finland as the next country to live in, as I know it was a surprise for quite a few. I'm not doing this because I feel that I should somehow justify my decision or explain myself but because I'm truly really excited about it and just want to share the reasons with you. First, however, I would like to recommend you to get a nice drink into your hand (whatever you fancy the most, my choice this time was ice cold water with some fresh lemon) and get comfy because this might take a while. Ready? Good!

Kaikista seitsemästä vaihtoehdosta Tampere tuntui alusti asti hyvältä, ja mikä sai sen tuntumaan entistä paremmalta ja eriytymään mielessä kaikista parhaimmaksi vaihtoehdoksi oli se pienoinen fakta, että kovin kilpakumppani Lontoo olisi ollut aivan järkyttävän kallis vaihtoehto. Jollain yhdistelmällä lainaa, kovaa säästämistä ja penninvenytystä olisin voinut saada kasaan yksinään lukuvuosimaksuihin vaadittavat n.11 000€ mutta come on! Voisin kirjoittaa kokonaisen postauksen siitä kuinka moiset lukuvuosimaksut raivostuttaa mua sillä se todella asettaa nuoret eriarvoiseen asemaan, jossa älykkyydellä ja yrittämisellä ei enää ole niin paljoa painoarvoa, vaikka niiden pitäisi (ainakin oman logiikkani mukaan) merkitä enemmän kuin sen paljon sulla sattuu olemaan käytettävänä rahaa voidaksesi mennä yliopistoon. Jos haluaisi olla ehkä hieman ilkeä niin joku voisi sanoa minun olleen ensin pääsykoepakolainen lähtiessäni Skotlantiin suorittamaan kandia, ja nyt lukuvuosimaksupakolainen palatessani Suomeen tekemään maisteria. Ehkä niin, mutta hyvin onnellinen pakolainen sitten!

Out of all the seven options I had, Tampere felt good from the start, and what made it feel like even better option on my mind was the tiny fact that the close second option, London, would have been insanely expensive. I could have managed to get together the needed around 11 000€ for the tuition fees but come on! I could write a long post just on the subject of how much such tuition fees annoy me because they actually make young people unequal by creating a situation where your intelligence and drive doesn't necessarily matter as much as money does. And logically (at least by my logic) those are the things that should matter the most when pursuing a degree. If one wanted to be a bit mean they could say that first I was an entrance exam refugee by going to Scotland to do my undergrad, and now a tuition fee refugee by going to Finland for my masters (a nice country that doesn't have tuition fees). Maybe so, but a happy refugee nevertheless!

Raha ei kuitenkaan loppujen lopuksi ollut se ratkaisevin tekijä (olihan vaihtoehtoina muitakin kuin Lontoo ja Tampere) vaan se yleinen fiilis mikä Tampereesta ja sen mukanaan tuomista mahdollisuuksista ja uusista jutuista tuli. Suomen yliopistojen akateeminen vapaus, josta voidaan olla ehkä montaa mieltä mutta mikä on eri luokkaa kuin esimerkiksi Britannian järjestelmä, oli yksi erittäin houkuttava tekijä. Ajatus siitä, että sen sijaan että olisin rajoitettu tekemään vain tietyn määrän kursseja rajoitetusta valikoimasta, jotka tulisi tenttiä juuri yhtenä tiettynä päivänä, olisinkin vapaa laatimaan maisterin opintoni huomattavasti vapaammin, oli aika vastustamaton. Sen sijaan, että joutuisin valitsemaan sen välillä haluanko opiskella hieman EU-lakia vai maailmantaloutta voisinkin esimerkiksi tehdä molemmat. Enkä joutuisi enää surkuttelemaan rappeutunutta ranskan kielen taitoani kun voisin opiskella sitä osana tutkintoani ilman mitään lisämaksuja. Koska en myöskään vielä tiedä mitä haluaisin tehdä työkseni ja missä päin maailmaa, niin akateemisen ruotsin suorittaminen tuskin on haitaksi, tutkintoon kuuluvasta alan harjoittelusta puhumattakaan! Jos Suomi käy ahdistamaan niin harjoittelun voi vaikka suorittaa ulkomailla, ja miksei lähteä vielä vaihtoonkin, jos sille päälle sattuu. Voi myös olla etten päätyisi tekemään mitään kovin 'ylimääräistä', mutta vapaus tehdä niin on kuitenkin olemassa.

However, money wasn't the main factor in the end (I did have other options than just Tampere and London) but the overall feeling I got from Tampere and the new things and opportunities it would bring with it. The academic freedom in Finnish universities, no matter what you might think of it, is something totally different than what you see in universities in the UK, for example, and was a very tempting factor. The thought that instead of being limited to choosing certain amount of courses that have strictly set exam dates, I could plan my studies more freely, was very appealing. Instead of having to choose between EU-law and a course on IPE as electives, for example, I could just do both. I also wouldn't have to feel sorry for my rusty French skills because I could just study it for free. I also have no real clue what I want to do when I graduate and where in the world I want to do it so doing academic Swedish (the other official language of Finland) can't be bad, not to mention doing an internship in a relevant field as part of the degree. If I start feeling like I need to get abroad I can always do the internship abroad..or go on an exchange somewhere if I fancy. It might be that I won't end up doing much 'extra' stuff but the freedom to do so is still there, and freedom to make up my own decisions is something I highly value.

Tampereelle muutto tuo mukanaan myös erään mahdollisuuden jota olen jo jonkin aikaa kaivannut, nimittäin yksin asumisen. Vaikka tykkäsinkin kämppisten kanssa asumisesta yllättävän paljon niin en ikinä kokenut niitä asuntoja ihan täysin kodikseni. Toki asiaan varmasti vaikutti myös pääkopassa nakuttava tieto siitä ettei se ollut ns. pysyvää asumista, mutta samalla se että oma tila oli rajoitettu vaan yhteen makuuhuoneeseen, kun taas kylppärin ja keittiön jaoit muiden kanssa rajoitti sitä paljon kyseisiin tiloihin halusi esimerkiksi panostaa. Ehkä musta on tulossa vanha, mutta en malta odottaa, että pääsen kaivamaan vanhempieni varastosta aikanaan minulle kerätyt Arabian teema ja Iittalan astiat ja järjestelemään ne keittiöni kaappeihin. Sympaattisen yksiöni (sellaiseen kun avaimet jo löytyy!!!) yleisestä sisustamisesta nyt puhumattakaan! Ennen katselin sisustustavaroita, kirjoja ja muita vastaavia sillä kaihoisalla fiiliksellä, että tuollainen olisi kiva saada/nätti siellä ja siellä mutta ei mitään järkeä liikkuvan elämäntilanteen ja pysyvämmän kodin puutteen takia hankkia. Nyt tilanne taas on aivan toinen ja yhdet ensimmäisistä ostoksistani, kun olin saanut asuntoni avaimet käteen, olivatkin Iittalan viinilasit ja Ville Haapasalon kirja. Melkein hävettää myöntää kuinka innoissani moisesta olin..ja olen edelleen. Matkakuumeeni ei ole kadonnut minnekään, mutta ajatus siitä, että on oma kunnon koti minne aina palata matkalta on suorastaan ihana. Mulla on siis selkeästi jokin pesänrakennusvietti.

Moving to Tampere brings with one thing that I've been dreaming about for quite a while; living by myself. Even tho I was totally fine with having flatmates for years, I never really felt at home. Sure the fact that I knew that it wasn't permanent living influenced that feeling as well but I think it was mainly the fact that you were sharing a place with other more or less random people and the only space that was really yours was your own room. You also didn't exactly feel like putting much effort to decor the whole flat..Maybe I'm getting old now but I just can't wait to get all my cool Arabia and Iittala plates etc from my parents storage space and to organise them into MY kitchen. I also simply can't wait to actually furnish/decor my cute little flat (yes, I actually already have one!.) Before I used to wishfully look at home decor stuff, books etc thinking how nice it would be to buy them but how it made absolutely no sense because of my moving lifestyle and lack of more permanent home that truly felt like mine. Now the situation is totally different, and actually one of the first things I bought after I got my keys was lovely Iittala wine glasses and a book of Ville Haapasalo. I'm almost (but just almost) embarrassed to admit how excited that made me..and still does. Also, my travel fever hasn't disappeared but the thought that I will have a lovely home to come back to is simply amazing. Yes, clearly getting old..

Suomessa opiskelu tarkoittaa myös, että pääsen pitkästä aikaa viettämään kunnolla aikaa rakkaiden ystävieni kanssa enkä joudu aina hyvästelemään heitä kuukausiksi kerrallaan. Perhettä ja sukulaisiakin on mahdollista nähdä useammin kuin pari kertaa vuodessa. Ulkomailla asuvat ystävät taas tarjoavat samalla loistavat puitteet matkustelulle ja opiskelu uudessa yliopistossa tuo varmasti mukanaan paljon myös uusia ystäviä. Vaikka olenkin asunut suurimman osan elämästäni Suomessa niin en ole ikinä opiskellut täällä yliopistossa, joten luvassa on varmasti paljon uusia ja hauskoja kokemuksia ja menoja siltäkin osin. Ehkä seuraavana vappuna tulee juhlittua 'perinteistä' opiskelijavappua Suomessa ensimmäistä kertaa!

Luin muuten tämän viime syksynä kirjoittamani tekstin pari päivää sitten enkä voinut muuta kuin nauraa silloiselle vakaumukselleni olla jäämättä Suomeen edes opiskelemaan. Ehkä siitä jyrkästä kannasta olisi voinut päätellä, että olisi erittäin mun tyylistä tehdä täysi U-käännös ja päättää, että sehän olisikin juuri siksi loistava idea. Sitä tosin en vielä ihan nää, että loisin uraa vain Suomessa, mutta vielä on aikaa katsella senkin suhteen mitä päätän. Niin, ja sille kyseisessä tekstissä mainitsemalleni työkkärin sedälle voisin nyt lähettää rakkaita terveisiä; et selkeästikään tiennyt yhtään mistä puhuit, kyllä se tutkintoni näytti ainakin Tampereen ja Turun yliopistoille kelpaavan oikein hyvin. Teille kaikille muille, tehkää niin kuin itsestä tuntuu parhaalta huolimatta siitä mitä muut odottavat sinun tekevän, ja mitä näihin asioihin tulee niin mieltä saa ja voi aina muuttaa. Ennen kaikkea älkää uskoko, jos joku sanoo ettette voi tehdä jotain!

Kaikki postauksen kuvat löytyvät pinterestistäni, täältä.

Studying in Finland also means that I'll get to spend more time with my lovely friends and won't have to say goodbye for months. I'll also be able to spend more time with my family and with my goddaughter(s). I will naturally miss my friends abroad but planes fly and I do love travelling! Even tho I've lived most of my life in Finland I have never been a University student here so I'm sure that will bring with some new exciting experiences, people and parties. Maybe I'll actually get to celebrate 'a traditional student vappu' next year for the first time!

Btw, few days ago I read this post I wrote last autumn and I couldn't help but to laugh at my then dedication not to even consider studying in Finland. Maybe I should have known that it would be so me to make a total U-turn and decide that actually, because of that it would be a brilliant idea to study in Finland. Tho, can't see myself building a career just in Finland but who knows what I'll actually end up doing. Oh, and to that jobcentre dude I mentioned in the post that gave me such 'great' advice; you clearly had no clue what you were saying, at least the Universities of Turku and Tampere seemed to think my degree was pretty good. And for you there, do what you think is the best thing to do and not what others might expect you to do. Also when it comes to these things you're always free to change your mind if you feel like it and most of all don't let anyone tell you that you can't do something!

You can find all the pictures used in this post from my pinterest boards, here.

Naurua ja kauniita maisemia

Lauantaina sain ihastuttavalta ystävältäni J:ltä myöhäisen syntymäpäivälahjan; liput Kivelän stand-up keikalle Sibeliustalolle ja loistavaa seuraa. Olin tästä aika innoissani sillä olen ollut katsomassa stand-upia livenä aivan liian harvoin ja kaipasinkin viikkoon vähän jotain erilaista tekemistä. Ajattelinkin, että mikä sen parempaa kuin viettää iltaa nauraen silmät kyynelissä..edellyttäen siis, että kyseinen keikka tulisi olemaan missään määrin hauska. Olisihan se nimittäin suorastaan aika hanurista istua stand-up keikalla tylsistyneenä haukottelemassa ajatellen, että olisi parempi olla kotona katsomassa vaikka kauniita ja rohkeita..

Koska Lahden satamassahan ei voi käydä ilman, että sorrut nauttimaan yhden juoman laivaterassilla tai nautiskelemaan jätskiä (mielellään suklaa-vanilja pehmistä) niin päätettiin kiltteinä tyttöinä vaan suunnata suoraan Teerenpelin terassille yksille ennen shown alkua. Allekirjoittaneenne käveli tyynen itsevarmasti perinteiseen tyyliin tiskille tiedustelemaan valkoviinejä (Tykkään niistä kuivemmista, ihan vain tiedoksenne), kun tapahtui jotain josta on viime aikoina tullut enemmänkin sääntö kuin poikkeus:

Marika: Mä voisin ottaa vaikka jotain valkoviiniä..
Baarimikko: Mä voisin kattoa eka ne paperit.

Buuum! Siltä varalta, että et tiedä tai muista tai olet sinäkin hämääntynyt ilmeisen ällistyttävän nuoresta lookistani niin ikäähän täältä siis löytyy enemmän kuin tarpeeksi moisten juomien nautiskeluun (toisin sanoen olen ilostuttanut tätä maapalloa olemassaolollani nyt hieman yli 26 vuotta). Ehkä mä vaan nuorennun sitä mukaa mitä vanhemmaksi tulen. Ei tule kyllä mieleen kertaa jolloin joltakin mun seurassa olleelta kaverilta olisi viime aikoina kysytty paperit ja multa ei. Joko niitä kysytään vain ja ainoastaan multa, tai sitten ei keneltäkään seurueeseen silloin kuuluvalta. Tästä on vähitellen muotoutumasa jo aika hyvä kestovitsi, mutta ei haittaa. Näytän sitten nelikymppisenäkin varmaan ihan kakskymppiseltä!Sitä odotellessa..

Niinkuin kaikilla saduilla, tässäkin oli onnellinen loppu sillä mulla tietenkin oli ne paperit mukana ja sain lasini todella hyvää ekstra kuivaa espanjalaista valkkaria. Päätettiin hieman viileästä ilmasta huolimatta istuutua ulos nauttimaan siitä hetkellisestä auringonpaisteesta. Muuten kiva, mutta otsahiukset (tai siis eihän tuota kuvassa vasenta silmää peittävää reuhkaa voi edes otsahiuksiksi enää kutsua) joutui aikamoiseen tuulen riepotteluun. Vähän niinkuin noviisi mäkihyppääjä lentomäessä. Nää on taas näitä #firstworldproblems.

 Pikaisten drinkkien jälkeen suunnattiin sisälle Sibelius taloon (Sibbetalo näin kavereiden kesken). Olen joskus vuonna kuokka ja kirves vielä tanssia harrastaessani esiintynyt kyseisessä rakennuksessa, mutta en ole sen jälkeen sinne pahemmin eksynyt. Olinkin jo täysin unohtanut kuinka kivalta kyseinen rakennus sisältä näyttää..

Hetken kuvailujen jälkeen suunnattiin saliin odottamaan shown alkua ja hitto, että se oli hyvä! Heti alusta asti sai nauraa oikein kunnolla ja jotenkin ne 'härskeimmät' jutut tuntui erityisesti osuvan nauruhermoon. Nauroin yhdessä vaiheessa niin paljon ja kovaa, että jouduin todella ahkerasti pyyhkimään pois poskia alas valuvia kyyneleitä. Ihan parasta! Oltiin molemmat keikan jälkeen todella hyväntuulisia ja naureskellen 'valiteltiin' kuinka posket oli kipeet kaikesta siitä nauramisesta.

Hyväntuulisina suunnattiin vielä järven äärelle ihailemaan suomalaista järvimaisemaa ennen kuin suunnattiin kotia kohti..

Tästä illasta jäi kyllä todella hyvä fiilis!