Voisin kirjoittaa ensimmäisenä ihanasta Aasian reissusta, niistä kaikista herkullisista makujen täytteisistä ruuista, rennosta rantaelosta ja pienten rapujen tepastelujen seuraamisesta valkoisella hiekkarannalla turkoosin meren kupeessa. Voisin myös kirjoittaa Lissabonista ja sitä lähellä sijaitsevien linnojen upeudesta, herkullisesta portugalilaisesta ruuasta ja Cascaisin rantakaupungista. Päätin kuitenkin aloittaa tämän blogin sen ajan päättymisestä, joka innosti kirjoittamaan blogia ensimmäisen kerran; opiskeluiden päättymisestä ja Skotlannista pois muuttamisesta.
I could start this blog by writing about my lovely trip to Asia, about all the amazing delicious foods I got to try and about the relaxing beach life where I just enjoyed watching tiny crabs go about their business in white sand by the turquoise ocean. Or I could have started this blog by writing about Lisbon and the amazing castles close by and about the Portuguese food and the fun beach town of Cascais. However, I decided that the best way to start this blog would be to write about the end of the things that got me into blogging in the first place; end of studies and moving away from Scotland.
Se päivä joka aina tuntui niin kaukaiselta on siis koittanut; tämä tutkinto on pulkassa. Myönnettäköön, että viralliset tulokset on vielä tulematta, mutta ei siellä ole sellaista vipaa voinut käydä ettenkö valmistuisi. Kurssit on hoidettu alta pois jo pari kuukautta sitten, kirjaston myöhästymismaksut maksettu, suurin osa koulukirjoista kannettu kirjakauppaan myytäväksi, kaapu tilattu ja 'valmistumismaksu' maksettu. Vaikka olenkin ollut aina suhteellisen 'opiskelevaa' tyyppiä niin tällä hetkellä olen vain tyytyväinen, että oma urani opiskelijana oli näillä näkymin siinä. Tai ainakin urani politiikan opiskelijana. Opiskelijaelämää tulee kyllä varmasti vielä ikävä, varsinkin opiskelijakorttia ja sen mukanaan tuomia käteviä alennuksia
(hyvästit vaatealennuksille ja hei taas täysihintaiset matkahuollon bussimatkat).
The day that always seemed so far away, is here; I'm done with my degree. Ok, we haven't got the official results yet but I refuse to believe that there's any chance that I would not graduate now. All the coursework has been done few months ago, I've paid all my library fines, carried most of my uni books away, ordered the gown and paid my graduation enrolment fee. Even tho I have always enjoyed studying I'm quite happy that it's over, at least for now. However, I must admit that I will definitely miss my student card and all the lovely discounts that came with it..
Opiskeluiden päättyminen ei ole pelkästään tarkoittanut sitä, että voin viettää aikaani muutenkin kuin esimerkiksi istumalla kirjastossa, tuskaillen esseiden kanssa ja tuntien riemua kun 'se tosi p**ka' essee tulikin A:na takaisin. Se on tarkoittanut myös sitä, että on tullut aika tyhjentää huone ja muuttaa muille maille. Jokainen ulkomailla pidempään asunut varmasti tietää, että tämä johtaa yhteen jos toiseenkin dilemmaan. Vuosien varrella kertyneille tavaroille pitäisi nyt keksiä uusi koti; joko otat ne jotenkin mukaasi, lahjoitat kaverille tai heität roskiin. Itse päädyin eniten vaihtoehtoihin kaksi ja kolme. Rakas kukkani, jonka harvinaisesti olen onnistunut pitämään pari vuotta elossa löysi uuden kodin ystäväni luota, säkeittäin vaatteita ja vastaavaa löysi tiensä hyväntekeväisyyskauppoihin ja vähintään yhtä monta säkkiä papereita ja muuta roinaa löysi tiensä mutaisen kujan varrella oleviin talomme roskiksiin. Aika hurjaa kuinka paljon turhaa roinaa sitä ihminen voikaan parissa vuodessa kerätä.
Being done with my studies hasn't just meant that my life isn't dominated by the library and essay pain anymore (and the happy feeling when the shitty essay came back as a solid A), but it has also meant that it's time to empty my room and move out. I have basically had three options on what to do with the stuff I've collected in the past four years; take it with, find it a new home or throw it away. I have mostly used the options two and three. My dear flower that somehow has managed to stay alive for the past two years found a new home by my friend's window, multiple bags full of clothes and such found their way to charity shops and even more bags full of stuff found their way to the rubbish bins by the muddy alley behind our flat. Insane how much unnecessary crap one ends up collecting in few years.
Jotenkin uskomatonta ajatella, että neljä vuotta Skotlannissa on nyt takana. Kaiken kaikkiaan fiilikset on hyvät vaikkakin vähän hämmentyneet. Ihana viettää kesä Suomessa, mutta mieli hamuaa sen verran vahvasti Britteihin että sieltä se uusi koti löytyy myös seuraavaksi. Tavallaan haikailen jo niitä huikeita hetkiä jotka mahtui neljän vuoden sisään, mutta samalla odotan innolla mitä tulevaisuus tuo seuraavaksi tullessaan. Kaveriporukkaa tulee varmasti ikävä mutta lentokoneet lentää..
I can't believe that my four years in Scotland are now over. Overall I'm quite happy with everything but also feel slightly confused and overwhelmed. Very excited to spend the summer in Finland but I know that my next new home will be in the UK (there's no other option that I would accept right now). In a way I already miss those amazing moments I got to experience while studying in Scotland but at the same time I can't wait to see what amazing things the future will bring. I will definitely miss my friends but luckily we have these things called airplanes..
No comments