Kutsu fiilistelemään

Ajattelin nyt valottaa hieman enemmän päätöstäni valita Tampereen yliopisto seuraavaksi opiskelupaikakseni ja ylipäätään Suomi seuraavaksi asuinpaikaksi sillä tiedän, että se on ollut aikamoinen yllätys. En tee tätä siksi, että kokisin päätökseni tarvitsevan jonkinlaista perustelua tai oikeutusta vaan siksi, että olen itse innoissani ja niin sanotusti 'fiiliksissä' kaikesta mikä siihen liittyy ja haluan kertoa teille miksi näin. Ensin suosittelen kuitenkin kipittämään keittiöön hakemaan lemppari juotavaasi (oma valintani on tällä kertaa hieman tylsä jääkylmä vesi sitruunalla) ja asettautumaan läppärin kanssa mukavasti hyvällä fiiliksellä vaikkapa pehmoiselle sohvalle sillä tästä saattaa tulla aika pitkä lukutuokio. Valmista? Hyvä!

I thought I'd shed some light to my decision to accept the offer from the University of Tampere for next year, and well my overall decision to choose Finland as the next country to live in, as I know it was a surprise for quite a few. I'm not doing this because I feel that I should somehow justify my decision or explain myself but because I'm truly really excited about it and just want to share the reasons with you. First, however, I would like to recommend you to get a nice drink into your hand (whatever you fancy the most, my choice this time was ice cold water with some fresh lemon) and get comfy because this might take a while. Ready? Good!

Kaikista seitsemästä vaihtoehdosta Tampere tuntui alusti asti hyvältä, ja mikä sai sen tuntumaan entistä paremmalta ja eriytymään mielessä kaikista parhaimmaksi vaihtoehdoksi oli se pienoinen fakta, että kovin kilpakumppani Lontoo olisi ollut aivan järkyttävän kallis vaihtoehto. Jollain yhdistelmällä lainaa, kovaa säästämistä ja penninvenytystä olisin voinut saada kasaan yksinään lukuvuosimaksuihin vaadittavat n.11 000€ mutta come on! Voisin kirjoittaa kokonaisen postauksen siitä kuinka moiset lukuvuosimaksut raivostuttaa mua sillä se todella asettaa nuoret eriarvoiseen asemaan, jossa älykkyydellä ja yrittämisellä ei enää ole niin paljoa painoarvoa, vaikka niiden pitäisi (ainakin oman logiikkani mukaan) merkitä enemmän kuin sen paljon sulla sattuu olemaan käytettävänä rahaa voidaksesi mennä yliopistoon. Jos haluaisi olla ehkä hieman ilkeä niin joku voisi sanoa minun olleen ensin pääsykoepakolainen lähtiessäni Skotlantiin suorittamaan kandia, ja nyt lukuvuosimaksupakolainen palatessani Suomeen tekemään maisteria. Ehkä niin, mutta hyvin onnellinen pakolainen sitten!

Out of all the seven options I had, Tampere felt good from the start, and what made it feel like even better option on my mind was the tiny fact that the close second option, London, would have been insanely expensive. I could have managed to get together the needed around 11 000€ for the tuition fees but come on! I could write a long post just on the subject of how much such tuition fees annoy me because they actually make young people unequal by creating a situation where your intelligence and drive doesn't necessarily matter as much as money does. And logically (at least by my logic) those are the things that should matter the most when pursuing a degree. If one wanted to be a bit mean they could say that first I was an entrance exam refugee by going to Scotland to do my undergrad, and now a tuition fee refugee by going to Finland for my masters (a nice country that doesn't have tuition fees). Maybe so, but a happy refugee nevertheless!

Raha ei kuitenkaan loppujen lopuksi ollut se ratkaisevin tekijä (olihan vaihtoehtoina muitakin kuin Lontoo ja Tampere) vaan se yleinen fiilis mikä Tampereesta ja sen mukanaan tuomista mahdollisuuksista ja uusista jutuista tuli. Suomen yliopistojen akateeminen vapaus, josta voidaan olla ehkä montaa mieltä mutta mikä on eri luokkaa kuin esimerkiksi Britannian järjestelmä, oli yksi erittäin houkuttava tekijä. Ajatus siitä, että sen sijaan että olisin rajoitettu tekemään vain tietyn määrän kursseja rajoitetusta valikoimasta, jotka tulisi tenttiä juuri yhtenä tiettynä päivänä, olisinkin vapaa laatimaan maisterin opintoni huomattavasti vapaammin, oli aika vastustamaton. Sen sijaan, että joutuisin valitsemaan sen välillä haluanko opiskella hieman EU-lakia vai maailmantaloutta voisinkin esimerkiksi tehdä molemmat. Enkä joutuisi enää surkuttelemaan rappeutunutta ranskan kielen taitoani kun voisin opiskella sitä osana tutkintoani ilman mitään lisämaksuja. Koska en myöskään vielä tiedä mitä haluaisin tehdä työkseni ja missä päin maailmaa, niin akateemisen ruotsin suorittaminen tuskin on haitaksi, tutkintoon kuuluvasta alan harjoittelusta puhumattakaan! Jos Suomi käy ahdistamaan niin harjoittelun voi vaikka suorittaa ulkomailla, ja miksei lähteä vielä vaihtoonkin, jos sille päälle sattuu. Voi myös olla etten päätyisi tekemään mitään kovin 'ylimääräistä', mutta vapaus tehdä niin on kuitenkin olemassa.

However, money wasn't the main factor in the end (I did have other options than just Tampere and London) but the overall feeling I got from Tampere and the new things and opportunities it would bring with it. The academic freedom in Finnish universities, no matter what you might think of it, is something totally different than what you see in universities in the UK, for example, and was a very tempting factor. The thought that instead of being limited to choosing certain amount of courses that have strictly set exam dates, I could plan my studies more freely, was very appealing. Instead of having to choose between EU-law and a course on IPE as electives, for example, I could just do both. I also wouldn't have to feel sorry for my rusty French skills because I could just study it for free. I also have no real clue what I want to do when I graduate and where in the world I want to do it so doing academic Swedish (the other official language of Finland) can't be bad, not to mention doing an internship in a relevant field as part of the degree. If I start feeling like I need to get abroad I can always do the internship abroad..or go on an exchange somewhere if I fancy. It might be that I won't end up doing much 'extra' stuff but the freedom to do so is still there, and freedom to make up my own decisions is something I highly value.

Tampereelle muutto tuo mukanaan myös erään mahdollisuuden jota olen jo jonkin aikaa kaivannut, nimittäin yksin asumisen. Vaikka tykkäsinkin kämppisten kanssa asumisesta yllättävän paljon niin en ikinä kokenut niitä asuntoja ihan täysin kodikseni. Toki asiaan varmasti vaikutti myös pääkopassa nakuttava tieto siitä ettei se ollut ns. pysyvää asumista, mutta samalla se että oma tila oli rajoitettu vaan yhteen makuuhuoneeseen, kun taas kylppärin ja keittiön jaoit muiden kanssa rajoitti sitä paljon kyseisiin tiloihin halusi esimerkiksi panostaa. Ehkä musta on tulossa vanha, mutta en malta odottaa, että pääsen kaivamaan vanhempieni varastosta aikanaan minulle kerätyt Arabian teema ja Iittalan astiat ja järjestelemään ne keittiöni kaappeihin. Sympaattisen yksiöni (sellaiseen kun avaimet jo löytyy!!!) yleisestä sisustamisesta nyt puhumattakaan! Ennen katselin sisustustavaroita, kirjoja ja muita vastaavia sillä kaihoisalla fiiliksellä, että tuollainen olisi kiva saada/nätti siellä ja siellä mutta ei mitään järkeä liikkuvan elämäntilanteen ja pysyvämmän kodin puutteen takia hankkia. Nyt tilanne taas on aivan toinen ja yhdet ensimmäisistä ostoksistani, kun olin saanut asuntoni avaimet käteen, olivatkin Iittalan viinilasit ja Ville Haapasalon kirja. Melkein hävettää myöntää kuinka innoissani moisesta olin..ja olen edelleen. Matkakuumeeni ei ole kadonnut minnekään, mutta ajatus siitä, että on oma kunnon koti minne aina palata matkalta on suorastaan ihana. Mulla on siis selkeästi jokin pesänrakennusvietti.

Moving to Tampere brings with one thing that I've been dreaming about for quite a while; living by myself. Even tho I was totally fine with having flatmates for years, I never really felt at home. Sure the fact that I knew that it wasn't permanent living influenced that feeling as well but I think it was mainly the fact that you were sharing a place with other more or less random people and the only space that was really yours was your own room. You also didn't exactly feel like putting much effort to decor the whole flat..Maybe I'm getting old now but I just can't wait to get all my cool Arabia and Iittala plates etc from my parents storage space and to organise them into MY kitchen. I also simply can't wait to actually furnish/decor my cute little flat (yes, I actually already have one!.) Before I used to wishfully look at home decor stuff, books etc thinking how nice it would be to buy them but how it made absolutely no sense because of my moving lifestyle and lack of more permanent home that truly felt like mine. Now the situation is totally different, and actually one of the first things I bought after I got my keys was lovely Iittala wine glasses and a book of Ville Haapasalo. I'm almost (but just almost) embarrassed to admit how excited that made me..and still does. Also, my travel fever hasn't disappeared but the thought that I will have a lovely home to come back to is simply amazing. Yes, clearly getting old..

Suomessa opiskelu tarkoittaa myös, että pääsen pitkästä aikaa viettämään kunnolla aikaa rakkaiden ystävieni kanssa enkä joudu aina hyvästelemään heitä kuukausiksi kerrallaan. Perhettä ja sukulaisiakin on mahdollista nähdä useammin kuin pari kertaa vuodessa. Ulkomailla asuvat ystävät taas tarjoavat samalla loistavat puitteet matkustelulle ja opiskelu uudessa yliopistossa tuo varmasti mukanaan paljon myös uusia ystäviä. Vaikka olenkin asunut suurimman osan elämästäni Suomessa niin en ole ikinä opiskellut täällä yliopistossa, joten luvassa on varmasti paljon uusia ja hauskoja kokemuksia ja menoja siltäkin osin. Ehkä seuraavana vappuna tulee juhlittua 'perinteistä' opiskelijavappua Suomessa ensimmäistä kertaa!

Luin muuten tämän viime syksynä kirjoittamani tekstin pari päivää sitten enkä voinut muuta kuin nauraa silloiselle vakaumukselleni olla jäämättä Suomeen edes opiskelemaan. Ehkä siitä jyrkästä kannasta olisi voinut päätellä, että olisi erittäin mun tyylistä tehdä täysi U-käännös ja päättää, että sehän olisikin juuri siksi loistava idea. Sitä tosin en vielä ihan nää, että loisin uraa vain Suomessa, mutta vielä on aikaa katsella senkin suhteen mitä päätän. Niin, ja sille kyseisessä tekstissä mainitsemalleni työkkärin sedälle voisin nyt lähettää rakkaita terveisiä; et selkeästikään tiennyt yhtään mistä puhuit, kyllä se tutkintoni näytti ainakin Tampereen ja Turun yliopistoille kelpaavan oikein hyvin. Teille kaikille muille, tehkää niin kuin itsestä tuntuu parhaalta huolimatta siitä mitä muut odottavat sinun tekevän, ja mitä näihin asioihin tulee niin mieltä saa ja voi aina muuttaa. Ennen kaikkea älkää uskoko, jos joku sanoo ettette voi tehdä jotain!

Kaikki postauksen kuvat löytyvät pinterestistäni, täältä.

Studying in Finland also means that I'll get to spend more time with my lovely friends and won't have to say goodbye for months. I'll also be able to spend more time with my family and with my goddaughter(s). I will naturally miss my friends abroad but planes fly and I do love travelling! Even tho I've lived most of my life in Finland I have never been a University student here so I'm sure that will bring with some new exciting experiences, people and parties. Maybe I'll actually get to celebrate 'a traditional student vappu' next year for the first time!

Btw, few days ago I read this post I wrote last autumn and I couldn't help but to laugh at my then dedication not to even consider studying in Finland. Maybe I should have known that it would be so me to make a total U-turn and decide that actually, because of that it would be a brilliant idea to study in Finland. Tho, can't see myself building a career just in Finland but who knows what I'll actually end up doing. Oh, and to that jobcentre dude I mentioned in the post that gave me such 'great' advice; you clearly had no clue what you were saying, at least the Universities of Turku and Tampere seemed to think my degree was pretty good. And for you there, do what you think is the best thing to do and not what others might expect you to do. Also when it comes to these things you're always free to change your mind if you feel like it and most of all don't let anyone tell you that you can't do something!

You can find all the pictures used in this post from my pinterest boards, here.