Akateeminen vapaus
Tästähän on nyt aivan pakko aloittaa. Sanoisin, että Skotlannissa opiskellessa ei oltu niin kutsuttua akateemista vapautta nähtykään. Toki Skotlannin yliopistot ylpeili ja käytti valtteinaan Englannin yliopistoihin verrattuna sitä, että oltiin niinkin joustavia, että pystyt hei opiskelemaan vähän paria sivuainetta. Suomi tai ainakin Tampereen yliopisto täysin vapaalla sivuaineoikeudellaan vetää tässä Skotlannin yliopistoja kyllä pataan ihan 100-0. Omalla kohdallani tämä tarkoittaa sitä, että niiden pakollisten kansainvälisen politiikan maisteritason opintojen (niistä vaikka toiste lisää) lisäksi opiskelen nyt kauppatieteitä ja kielikeskuksen kautta ranskaa. Johtamiskorkeakoululla (kauppatieteet, hallintotieteet ja politiikan tutkimus) on nk. yhteisiä teemakokonaisuuksia, joista itse haluaisin vielä saada kunnianhimoisesti kasaan merkinnän kolmesta, joten omasta opintosuunnitelmasta löytyy lisäksi myös pari hallintotieteen kurssia. Jos olet oikein utelias, voit käydä kurkkaamassa näitä teemakokonaisuuksia täältä. Nämä kaikki ylimääräiset opinnot tarkoittavat sitä, että kokoon tulee luultavasti huomattavasti enemmän opintopisteitä kuin mitä maisteriin tarvitsisi, mikä on jotain mitä esimerkiksi Skotlannissa opiskellessa ei tapahdu (voi tapahtua).
Toisaalta joku saattaa myös nähdä tämän valinnanvapauden huonona asiana. Voihan se pistää vähän pään pyörälle, aiheuttaa hieman valinnanvaikeutta sekä mahdollisesti venyttää valmistumista. Paljon kuitenkin riippuu ihan omasta asenteesta ja tavoitteista. Itse kuitenkin todella arvostan nyt sitä, että saan käydä juuri niitä kursseja pakollisten opintojen ohella, joita haluan.
Kurssien suorittaminen
Siinä missä Skotlannissa suoritin suurimman osan kursseista esseillä, täällä keskitytään selkeästi enemmän tentteihin ja niihin kuuluisiin reflektoiviin oppimispäiväkirjoihin. Olen aina pitänyt esseistä enemmän, mutta ei tuo tenttiminenkään nyt kovin pahalta tunnu. Varsinkaan, kun tietää, että on mahdollisuus uusia. Helpottaa tälläisen pienen perfektionistin stressiä huomattavasti. Aika moneen kurssiin siis kuuluu juurikin tuo tentti ja oppimispäiväkirja. Proffat/luennoitsijat tuntuvat olevan erittäin joustavia ja ymmärtäväisiä palautuspäivien suhteen. Joitain kursseja voi taas suorittaa vaan tekemällä sähköisen tentin aika lailla silloin kun se itselle parhaiten sopii.
Tuo sähköinen tenttijärjestelmä on muuten loistava. Yliopistolla on pari tietokonetilaa, jotka on varattu sähköisiä tenttejä varten. Netin kautta voi varata omilla tunnuksilla ajan sähköiseen tenttiin: järjestelmässä pääset valitsemaan päivän välillä maanantai-lauantai sekä kellonajan jolloin haluat mennä valitsemasi tentin tekemään. Kaikissa Suomen yliopistoissa tämä ei ilmeisesti ole läheskään yhtä laajasti käytössä ja Tampereenkin yliopistossa yleisyys vaihtelee, mutta ainakin politiikan tutkimuksen tenteistä lähes kaikki (jos ei jopa kaikki) voi suorittaa sähköisellä tentillä.
Ihanan vapaata ja mahdollistaa täysin oman aikataulun. Vaarana toki on, että päätyy lykkäämään tenttejään aina vaan myöhäisemmäksi. Hyvä ajankäytön suunnittelu ja edes jonkinlainen itsekuri auttavat tässä kummasti. Mä olen muuten ainakin tuossa jälkimmäisessä välillä todella huono..
Kontaktitunnit
Skotlannissa tämä toki riippui ihan siitä mitä opiskeli, mutta omalla kohdallani ainakin kahtena viimeisenä vuotena kontaktitunteja oli maksimissaan kuusi viikossa. Ei kovin huima määrä. Täälläkin kontaktituntien määrään voi vaikuttaa se, että mitä opiskelee mutta myös omat kurssivalinnat omien oppiaineiden sisällä. Jos en suorittaisi näitä kaikkia ylimääräisiä opintoja, niin ei mun kauheasti tuolla yliopistolla tarvitsisi pyöriä. Ensimmäisessä periodissa kontaktitunteja viikossa taisi olla 15, ja tässä toisessa periodissa niitä olisi näillä näkymin parhaimmillaan (riippuu aina vähän viikosta) parikymmentä. Käytännössä nuo luvut eivät ihan pidä paikkaansa, koska kaikkiin luentoihin kuuluu ns. akateemin vartti, jotta luentojen väliin mahtuu jonkinlaiset tauot. Kammotuspäivänä vielä mainittakoon tämän periodin tiistain 12-20 luentoaikataulu. Itsepähän olen kurssini valinnut.
Suomeksi opiskelu
Tätä kammosin aluksi aika paljonkin, mutta yllättävän hyvin sekin on lähtenyt käyntiin. Huomaan itse asiassa, että luentomuistiinpanojen tekeminen on aavistuksen verran helpompaa suomeksi. Toki väliin eksyy aina pari englanninkielistä sanaa, kun ei ole luennon aikana välttämättä aikaa jäädä hakemaan mitenkäs se jokin asia nyt suomeksi ilmaistaankaan. Tekstien kirjoittaminenkin on lähtenyt suomeksi yllättävän hyvin rullaamaan, vaikka pakko myöntää, että kaikenlainen höpötys kuulostaa omaan korvaan suomeksi aina tuplasti pahemmalta kuin englanniksi. Lisäksi jotkin suomen kielioppisäännöt (varsinkin pilkutus) ovat vielä aika hakusessa, mutta tässähän ne taidot kehittyvät!
Yliopistolounas
Ei ehkä sinänsä liity opiskeluun, mutta on suuri osa yliopistolla hengailua ja lisäksi täytyyhän ahkeran opiskelijan saada hieman polttoainetta. Yliopistolounas on täällä myös hyvin erilainen kuin Skotlannissa. Siinä missä ainakin Glasgown yliopistolla maksoin muistaakseni helposti lähemmäs, tai yli, vitosen jostain valkoisesta pastamössöstä tai vastaavasta (puhumattakaan, että olin varma, että kokki käytti lähes kaikkiin ruokiin jotain samaa kastiketta) niin täällä lounaan saa opiskelijakortilla hintaan 2,6 €. Lounasravintoloita yliopistolla on useampia ja yleensä löytyy aina jotain jota tekee mieli syödä. Toki taso hieman vaihtelee, mutta aina löytyy jotain vähintään ok- ruokaa ja usein on jotain super herkullistakin. Itselläni (enkä kaveriporukastani ole ainoa) on tapana yleensä valita se kalavaihtoehto. Lisäksi halvan hinnan vuoksi monet käyvät yliopistolla lähes päivittäin syömässä ja siksi se onkin mukava tapa tavata kavereita.
No comments