Tahdon asiasta

Sanotaan, että on joitain aihepiirejä, joita keskustelussa varsinkin tuntemattomampien ihmisten kanssa tulisi välttää. Näitä ovat esimerkiksi uskonto ja politiikka, ja minä aion nyt sivuta molempia. Kuten varmaan otsikosta voi päätellä niin tämä tulee liittymään tietenkin tähän Tahdon-kampanjaan tasa-arvoisesta avioliittolaista ja siihen, mitä mieltä minä satun asiasta olemaan.

Kaikenlaiset typerät ja ihokarvoja nostattavat tekosyyt, joilla muiden ihmisoikeuksia ja perusarvoa rajoitetaan saa mut aina äärimmäisen kiukkuiseksi. Näin oli kyse siis mistä tahansa tasa-arvoon ja ihmisoikeuksiin liittyvästä asiasta. Tämä nousee usein opiskellessa esiin. Nimittäin, kun olet opiskellut hieman historiaa ja aika paljon kansainvälistä politiikkaa (erityisesti rauhan- ja konfliktintutkimusta) niin tulet lukeneeksi lukemattomia faktoja järkyttävistä, epäreiluista ja typeristä tavoista joilla ihmisiä on kautta aikojen eritelty, alistettu, syrjitty, kidutettu ja murhattu. En itse vaan yksinkertaisesti pysty ymmärtämään, millä oikeudella niin tehdään tai, miten joku kuvittelee, että heillä ylipäätään olisi ikinä mikään oikeus tehdä niin. Tästä päästäänkin jonkinlaisen aasinsillan kautta tähän tasa-arvoiseen avioliittolakiin ja siihen, kuinka en jotenkin voi uskoa, että sitä maassa jonka pitäisi niin olla tasa-arvoinen, nykyaikainen ja demokratiaa edistävä vatvotaan vieläkin.

Miksi jollain pitäisi olla oikeus rajoittaa sitä kenen kanssa saa olla? Miksi jotkut saavat lain edessä niin sanotusti tunnustaa rakkautensa tasa-arvoisesti avioliiton muodossa ja toiset eivät? Onko se rakkaus sitten jotenkin vähäarvoisempaa, jos se on kahden miehen tai kahden naisen välillä? Jos multa olisi joitain vuosia sitten kysytty jotain rakkauteen liittyen, niin olisin pelannut sellaisen itseäni suojelevan hieman kyynikon kortin. Nyt kuitenkin ehkä hieman naiivisti ja ylipositiivisesti olen avoimesti sitä mieltä, että satutti rakkaus tai ei niin se tunne on jotain aivan ihanaa, eikä sitä voi olla maailmassa liikaa eikä keneltäkään pitäisi sukupuolisen suuntautumisen takia rajoittaa sitä tai sen ilmaisua tai virallistamista. Keitä me ollaan päättämään kenen kanssa kukin saa avioliitossa olla onnellinen (tai onneton)?! Miten se on muka keneltäkään meiltä pois? Avioliiton pitäisi olla yleinen oikeus, ei jokin heteroiden etuoikeus. Miksi heteroparien ja samaa sukupuolta olevien parien välille pitäisi edes ylipäätään tehdä jotain eroa? Eikö voitaisi vaan yleisesti puhua pariskunnista ja avioliitoista?

Siltä varalta, että joku meinaa nyt kaivaa sen uskontokortin esiin niin voidaanko heti alkuun selventää pari asiaa. Tämä siksikin, että oli kyse mistä tahansa asiasta niin mulla ei henkilökohtaisesti riitä minkäänlaista kärsivällisyyttä ihmisille, jotka vauhkoaa joistain asioista, kuten vaikka maahanmuutto tai tämä tasa-arvolaki tietämättä oikeastaan mitään varsinaisia faktoja. Jos aiot niin kiihkeästi puolustaa tai vastustaa jotain, niin voisitko ihan yleisen sivistyksen vuoksi vaivautua vaikka hankkimaan asiasta edes ne perustiedot? Tai yrittää osoittaa edes ihan vähän jonkinlaista kriittisen ajattelun taitoa, etkä ottaa täytenä totena kaikkia kommentteja joita jostain kuulet? Tämän kun olet tehnyt niin saat toki muodostaa ihan minkä mielipiteen vaan, mutta olisi tosi kiva, jos se oikeasti perustuisi edes jonkinlaiselle faktapohjalle varsinkin, jos aiot siitä väitellä. Kuitenkin tasa-arvoisella avioliittolailla ei siis sinänsä ole mitään tekemistä kirkon kanssa. En itsekään koe, että olisi välttämättä reilua pakottaa esimerkiksi joku pappi vihkimään samaa sukupuolta oleva pari, jos se hänelle aiheuttaisi kovia vaikeuksia, mutta vaikka laki menisikin läpi (ja voi kuinka toivon, että menee) niin kirkkoahan se ei velvoita vihkimään kyseisiä pareja! Lain sisällöstä tiivistetysti voi lukea esimerkiksi täällä.

Sitten on vielä sellainen perusidea jonka mukaan kirkko ja valtio tulisi pitää toisistaan erillään. Joten esimerkiksi Raamattu ja Suomen laki ovat siis kaksi eri asiaa, ja niiden tulisi myös pysyä erillään. Jos jonkun mielestä on ok jonkin yksittäisen uskonnon perusteella polkea toisen oikeuksia, niin kai kyseinen henkilö sitten tajuaa ajavansa samaa uskonnon vaikutusta lakiin ja politiikkaan periaatetta, jota joissain muslimi maissa esimerkiksi harjoitetaan? Nyt, jos joku tähän aikoo heittää jotain vaikka kristinuskon paremmuudesta muihin uskontoihin verrattuna niin haista paha kukkanen (olipas Marika kypsä reaktio)! Lisäksi on valloillaan sellainen kuin uskonvapaus. Jos tiettyä uskontoa käytetään sitten lainmuodostuksessa, niin miten sitten ne henkilöt joihin se laki vaikuttaa, mutta jotka harjoittavat jotain muuta uskontoa tai ovat ateisteja. Eikö se ole heitä kohtaan epäreilua? Mielestäni jokaisella onkin oikeus uskoa mihin haluaa - mun puolesta voi vaikka palvoa pääsiäispupua ja porkkanoita, niin kauan kunhan sitä ei käytetä syynä toisten tasa-arvon ja ihmisoikeuksien polkemiseen, tai yleensäkään mihinkään pahaan (idealistinen maailmanparantaja täällä hei!).

Lopuksi on tietenkin vielä tämä kysymys lapsista. Itsellänihän niitä ei ole, mutta käsittääkseni tärkeintä lapselle on se turva ja rakkaus. Onko sillä siis todella väliä tuleeko se turva ja ehdoton rakkaus kahdelta mieheltä, kahdelta naiselta vai mieheltä ja naiselta? Paljon olen kuullut argumentteja siitä, että lapsella pitäisi ehdottomasti olla äiti ja isä. No kiva, mutta eihän lapsilla muutenkaan läheskään aina ole juuri naispuolista äitiä ja miespuolista isää. Ja vaikka olisikin molemmat niin eihän sekään takaa sitä, että he olisivat jotenkin parempia tai enemmän läsnä tai paremmin rakastavia tai kasvattavia. Luin jostain netin syövereistä kommentin, jossa puhuttiin siitä kuinka lapsi voi kokea lainsäädännön häntä kohtaan vääräksi, jos se sallii kahden naisen tai kahden isän vanhemmiksi. Nyt oikeasti, pieni lapsi rakastavassa perheessä varmaan joo hei miettii, että "WTF? Mulla on kaksi mutsia..Suomen lainsäädäntö aiheutti mulle traumat!"

Faktahan on, että tuli tämä adoptio-oikeus tai ei, niin se ei tarkoita etteikö niin kutsuttuja sateenkaariperheitä olisi ja tulisi tulevaisuudessakin olemaan. Se ei myöskään tarkoita voimaantullessaan, että kaikki nyt vaan kävelisivät jonnekin toimistoon sisään ja tulisivat sieltä jonkun suloisen vaavin kanssa vartin päästä ulos. Itse ainakin luotan asian parissa työskentelevien ammattitaitoon. Eiköhän heillä ole tarvittavat välineet ja kriteerit määrittämään ketkä sopivat adoptiovanhemmiksi ja ketkä eivät. Oli potentiaalisten vanhempien sukupuoli sitten mikä tahansa. Sitten on myös näitä kommentteja, että jos lapsella on samaa sukupulta olevat vanhemmat niin heistäkin tulee sitten homoja ja lesboja. Okei, jos vanhemmilla on niin suuri vaikutus tähän asiaan, niin voisiko joku sitten selittää mulle miten heteropariskuntien joistain lapsista tulee sitten homoja tai lesboja? Ja mitä sitten vaikka tulisikin?

Eli, jos joku ei sitä jo tuosta tekstistä poiminut niin mielestäni tämä alkaa olla jo idioottimaisen noloa. Myönnettäköön, että olen aina ollut jonkin verran idealistinen, mutta ei sillä kuitenkaan pitäisi olla tasa-arvon suhteen mitään väliä oletko idealistinen vai et. Tasa-arvo kuuluu kaikille. Ei siitä loppujen lopuksi ole kauaakaan, kun naisilla ei vielä länsimaissakaan ollut äänioikeutta tai kun avioliitot mustien ja valkoisten välillä olivat kiellettyjä. Asioita, jotka nyt tuntuu todella takapajuisilta ainakin länsimaissa. Toivottavasti omat lapsenlapseni voivat joskus päivitellä näiden lisäksi niitä outoja aikoja, kun Suomessa vatvottiin tasa-arvoisesta avioliittolaista vielä senkin jälkeen, kun monet muut maat olivat sen hyväksyneet.

Huh, tulipas jotenkin tyhjä olo tämän avautumisen jälkeen. Nappasin tähän loppuun vielä ylen sivulta aika tuoreen kartan, jossa näkyy tasa-arvoisen avioliittolain hyväksyneet maat. Eduskunta käsittelee asiaa marraskuun lopussa. Eiköhän olisi jo aika saada Suomikin tuolta pimennosta väritettyä? Vai minkälaisia mielipiteitä teillä on tästä asiasta? Kaikenlaiset (rakentavat) kommentit ja mielipiteethän on aina tervetulleita, oli ne sitten mitä tahansa.